Median vika

Nykyisin kaikki on tavalla tai toisella median syytä. Eilen Mauri Pekkarinen ilmoitti yllättäen vetäytyvänsä puolueensa puheenjohtajakilvasta. En oikein ymmärtänyt millä tavalla se oli median vika, mutta oli kuitenkin. Perustelu taisi mennä jotenkin niin, että media oli antanut sellaisen kuvan, että oli väärin haastaa istuva puheenjohtaja.

Toissapäivänä perussuomalaisten monitoimimies Matti Putkonen julisti avoimessa kirjeessään, että jutut, joissa viranomaislähteisiin vedoten väitetään jonkun kansanedustajan olleen yhteyksissä rikollisjärjestöön, ovat törkeää vihapuhetta. Hän vaati uusia pelisääntöjä ja jopa lähdesuojan murtamista.

Tästä aiheesta on moni muu kirjoittanut paljon paremmin kuin itse koskaan osaisin, joten tyydyn linkittämään tähän Sanna Ukkolan loistavan kirjoituksen aiheesta 6074156

Kaikki lukijani eivät ymmärrä, että minä en varsinaisesti ole osa mediaa. Olen pelkkä suhteellisen tuntematon bloggaaja, jolla on reilusti alle tuhat lukijaa päivässä. Silti saan viestejä, joissa vedotaan journalistin ohjeisiin ja ennen kaikkea rikoslakiin.

Journalistin ohjeet eivät minua sido, mutta tietenkin olen juridisessa vastuussa kirjoittamastani. Minua voi yrittää säikytellä uhkauksilla oikeudenkäynnistä, mutta pelästyttämiseeni tarvitaan paljon tähänastisia parempia ja perustellumpia väitteitä.

Oma lukunsa ovat sitten henkisesti koulunpihalle jääneet rääväsuut, joista kaksi saakin vastata päivän huumoriannoksesta. Rauta Nyrkki on paremmin Leon Degrellenä tuntemani vanha tuttu, mutta Ace Landonia en tunne. Hän oli jokin aika sitten käynyt facebookissa tutkiskelemassa valokuviani eikä malttanut olla jättämättä käyntikorttiaan erään kuvan kommentiksi.

Hän ei kehunut ulkonäköäni, mikä nyt ei hämmästytä minua eikä ketään minut tuntevaa. Tällä kertaa nämä kaksi esittivät mielestään ansaitsemaani rakentavaa kritiikkiä ryhmässä Vaadimme maahanmuuttajien raiskausbusseja lähiöihin:

Mitähän kaikkea toimittajat mahtavat saada niskaansa, kun tavallisen bloggaajankin elämä on näin mielenkiintoista?