Uraputkea ja työsyrjintää
Ahvenanmaalainen ravintoloitsija on jäänyt kiinni useiden työntekijöiden pitämisestä töissä noin 500 euron kuukausipalkalla. Esitutkinnan päätyttyä oikeudenkäynnistä tulee lyhyt, koska näin ulkopuolisenkin silmin rikos on ilmeinen. Rikoslain 47 luvun 3a § sanoo näin:
Jos työsyrjinnässä asetetaan työnhakija tai työntekijä huomattavan epäedulliseen asemaan käyttämällä hyväksi työnhakijan tai työntekijän taloudellista tai muuta ahdinkoa, riippuvaista asemaa, ymmärtämättömyyttä, ajattelemattomuutta tai tietämättömyyttä, tekijä on, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, tuomittava kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Tässäpä meillä on taas kerran hölmö yrittäjä, joka ei tiedä voivansa saada työntekijöitä ihan laillisesti vielä halvemmalla. Toimimalla yhteistyössä työvoimaviranomaisten kanssa saa työntekijät ilmaiseksi. Heidät pitää vain ottaa työelämävalmennukseen tai työharjoitteluun, niin Kela maksaa työntekijöille työmarkkinatuen ja yhdeksän euroa päivässä. Työnantajan ei tarvitse piitata semmoisistakaan joutavuuksista kuin työeläkemaksut ja työterveyshuolto. Työnantaja ei ole rikollinen, vaan työttömiä takaisin työelämään auttava vastuuntuntoinen yrittäjä.
Pitkäaikaistyöttömän uraputki etenee suunnilleen näin: Ensin hänet laitetaan ilmaistöihin kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Työ on tietenkin ihan normaalia työtä, jolla ei ole kuntouttamisen kanssa mitään tekemistä. Ainakin meillä kuntoutettavat purkavat kunnan omistamia rakennuksia käsipelillä, joten ei siinä kovin huonokuntoinen pärjäisikään.
Seuraavaksi kuntoutunut työntekijä siirtyy konsulttifirman järjestämälle työelämävalmiuksia kehittävälle urapolun esiinlakaisukurssille. Lyhyet teoriaopinnot ovat lähinnä laula ja leikkiä, mutta kohta siirrytäänkin kurssin tärkeimpään antiin eli työharjoitteluun. Se tapahtuu jossain yrityksessä tai yhteisössä – tietenkin työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla.
Kurssin jälkeen ovat vuorossa työelämävalmennus, työharjoittelu ja työssäoppiminen. Pahimmillaan nekin tapahtuvat täsmälleen samassa paikassa ja samoissa tehtävissä kuin kaikki muukin tähänastinen työskentely. Myös rahallinen korvaus on sama. Kun työtöntä on näin nöyryytetty sopivaksi katsottu aika, hänet sysätään pariksi vuodeksi jäähylle odottelemaan muuttumista takaisin pitkäaikaistyöttömäksi. Sitten kierros alkaa alusta.
Tärkeintä on, että missään vaiheessa ei makseta palkkaa. Toiminta täyttäisi ilman muuta kiskonnan tapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistön, ellei se olisi laissa säädettyä viranomaistoimintaa. Toivon kyllä yhä edelleen, että joku tekisi esitutkintapyynnön vaikkapa kunnasta, joka järjestää ilmaistyötä kuntouttavan työtoiminnan nimellä. Työvoimaviranomaisista pitäisi sitten tehdä ilmoitus avunannosta kiskonnan tapaiseen työsyrjintään. Juttu tyrehtyisi alkuunsa, mutta ainakin sillä olisi tiettyä uutisarvoa.
Lisäksi se toimisi opettavaisena esimerkkinä näille tolloille, jotka vielä nykyisinkin hankkiutuvat oikeuteen kiskonnan tapaisesta työsyrjinnästä. Laillisesti pääsee edullisempaan ja kunnialliseen lopputulokseen.
Kiitos loistavasta kirjoituksesta. Samaa olen miettinyt moneen kertaan lukiessani näitä ihmiskauppaoikeudenkäyntiuutisia (huh mikä yhdyssana) mm. kotikaupungissani Tampereella. Lehdistön pitäisi olla vahtikoirana, mutta yksikään toimittaja ei korviaan lotkauta tälle analogialle. Vietnamilaiset pahoja, Suomen valtio hyvä työllisyysasoiden hoitaja!
Yliopisto-opiskelijoiden pakollisesta harjoittelustakaan ei aina tarjouduta maksamaan MITÄÄN. Eikä opintotukea saa siltä ajalta, joten…
Kärjistetystihän asia on näin, mutta on niitä välimuotojakin tuossa työllistämisessä. Asia ei mielestäni ole aivan noin mustavalkoinen, vaikka systeemiin on laitettukin tällainen väärä toimintamalli.
Näin 90-luvun puolivälissä saman ilmiön Porvoon kaupungilla. Olin työllistämistuella asuntosihteerinä siellä puoli vuotta. Eräs mies oli kiertänyt siellä työllistämistuella maksetulla palkalla jo kolme vuotta eri osastoilla, aina eri ammattinimikkeellä. Hän oli jonkun virkamiehen sukulainen, eli nepotismia, mies ei edes halunnut töitä muualta.
Meidän molempien tapauksessa oli kyllä niin, että kunta maksoi osan palkasta, eli oli normaalihko palkka eli lain määräämä minimipalkka.
Olin joutunut lopettamaan yrityksen laman kourissa vuosien yrittämisen jälkeen, enkä saanut mitään ammattiliiton korvausta kun jouduin työttömäksi. Onneksi sain pian töitä kuitenkin tuon työpaikan jälkeenkin, ja kun kävin pitkähkön kurssin multi- ja hypermediassa sekä kansainvälisessä viestinnässä, molemmat erillisiä kursseja. Tein siinä välissä myös rakennussiivouksia omana yrityksenä.
Nämä kurssit ovat myöhemmin olleet erittäin hyödyllisiä uuden työpaikan saannissa sekä Ruotsissa että Suomessa. Ruotsissa pääsy erään elokuvayhtiön koordinaattoriksi riippui juuri tästä multi-ja hypermedian tuntemuksesta.
Nämä olivat työvoimatoimiston järjestämiä kursseja Porvoossa. Erittäin pätevät opettajatkin. Oli todella mukavaa olla näillä kursseilla, jotka kestivät yhteensä ehkä jotain puolitoista vuotta. Päättötyöna kansainvälisestä viestinnästä (kurssi oli englanniksi) käänsin erään elokuvastudion ja YLE:n yhteisprojektina tekemän tv-ohjelman englanniksi. Se sai palkintojakin maailmalla, mutta tuskin käännökseni ansiosta! 😀
Jonkun kurssin opettajan ja kurssikaverin kanssa olen yhteydessä edelleenkin Facebookissa. Ei ole mitään muuta kuin positiivista sanottavaaa näistä työkkärin järjestämistä kursseista. Olen iloinen että sain käydä ne, oli tiukkaa päästä sinne mutta halusin ehdottomasti.
Kyllä muitakin vaihtoehtoja siis käytetään työllistämisessä, ainakin täällä Ahvenanmaalla.
Työnantaja saa työllistämistukea palkkaamastaan työntekijästä puoleksi vuodeksi, kunta 10 kk. Palkan pitää olla minimipalkka, mieluummin alan normaalipalkka, mutta sitä ei vaadita, ja työnantaja maksaa palkan normaalisti. Palkkatiedot lähetetään kuukausittain työkkäriin, ja maksetun palkan perusteella sitten maksetaan se työllistämistuki työnantajalle.
Työntekijästä saa noin puolet palkan suuruudesta työllistämistukea, siis 700-800 € kuussa, jos saa korotettua työllistämistukea. Itse olen juuri nyt sellaisessa työssä. Työllistämistuki on loppunut jo viime kesänä ja työnantaja on joutunut muuttamaan vakinaisen kokopäivätyöni osapäivätyöksi taloudellisista syistä. Ikävin puoli tässä on se, että palkka on minimipalkka, eli tonnin/puolitoista pienempi kuin alani ammattilaisen pitäisi saada.
Olen silti erittäin kiitollinen työvoimatoimiston työllistämistuelle, jos en olisi saanut sitä, olisin pudonnut peruspäivärahalle jo noin 15 kk sitten ja talous olisi täysin kuralla, nyt selviän jotenkuten. En olisi saanut sitä työtä, jos työllistämistukea ei olisi annettu.
Ja ammattiliiton korvauspäivät on taas nollattu, eli jos joudun työttömäksi, saan ammattiliitolta taas 500 päivää korvausta.
On näissä työkkärin jutuissa jotakin positiivistakin, ainakin minun osaltani.
Nyt onkin on onneksi uusi työ kierroksessa, kiitos tämän nykyisen työllistämistuella aloitetun työpaikan. Hyvä työntekijän maine on kiirinyt ja minua on pyydetty samanlaiseen yritykseen töihin, joskin paremmalla palkalla. Työsopimus pitäisi kirjoittaa viikon sisällä, en silti nuolaise ennen kuin tipahtaa, sitten vasta iloitsen kunnolla, kun sopimus on allekirjoitettu. Eihän sitä koskaan tiedä…
Itse halusin osallistua täällä esim. työkkärin muutaman viikon kurssille, missä ”opeteltiin” hakemaan töitä, parempi se kuin olla lötköttää kotona. Ja saihan siitä muutaman euron päivässä ylimääräistä. Oli siinä siis hyvätkin puolensa. No, työn hakemisen osasin jo loistavasti hyvin tehdyin hakemuspaperein, jotka sitten joutuivatkin malliksi muille. Sosiaalinen puoli on tärkeä, pitkäaikaistyötön syrjäytyy ja katkeroituu helposti ja kursseilla tapaa ihmisiä ja saman kohtalon kokeneita. Asenne on usein tärkeä, ja monesti saa katsoa peiliin.
Ikärasismi on minusta työmarkkinoilla suurempi ongelma kuin työn teettäminen ilmaiseksi. No, ehkä mielipiteeni johtuu siitä, että itse koen ikärasismia joka kerta kun haen töitä, nuoremmat ja vähemmän pätevät saavat paikan. Minulle on sanottu suoraan, että ikä on syynä, etten ole kauempaa kuin 5-6 vuotta töissä, kun jään eläkkeelle. Jaa-a, kuka nykyajan nuori on yhdessä paikassa kauemmin kuin viisi vuotta? On minua haukuttu lian päteväksikin.
Nykyisen työpaikkani sain, kun kirjoitin turhautuneena pitkän jutun paikalliseen lehteen, että miksi yli viisikymppistä pätevää naista sorretaan työmarkkinoilla. Seuraavalla viikolla nykyinen työnantajani soitti ja olen siellä edelleenkin töissä.
Kyllä omaa aktiivisuuttakin vaaditaan, että saa töitä, muttei se aina auta, kun tilanne on se kuin on. Ja kyllä täytyy myöntää, että pitkäaikaistyöttömänä turhautuu ja katkeroituukin helposti.
Joskus pitää käyttää vähän erikoisiakin konsteja, kuten minä lehteen kirjoittamalla. Altistin kyllä itseni siinä vaikka minkälaiselle spekulaatiolle, kun laitoin nimeni ja puhelinnumeron sekä vielä tekstin, että kirjoitukseni saa käsittää myös työhakemukseksi. Siitä tuli paljon ainoastaan hyvää palautetta. Ja se työpaikka.
Erittäin pätevä, koulutettu ja suuren työkokemuksen omaava sekä hyvät suositukset saanut sekä laajan kielitaidon omaava, erittäin sujuvaa ruotsia puhuva/kirjoittava yli viisikymppinen nainen ei saa enää töitä täällä, varsinkaan jos ei ole syntynyt täällä. Tai sitten hyvin koulutettu nuori jää aina kakkoseksi kun alempaa keski-ikää edustavat vievät paikat. Ei ihme että vähemmän kouluja käynyt tai työkokemusta omaava jää työmarkkinoiden ulkopuolelle!
Mitä tähän ahvenanmaalaiseen ihmistyövoimayrittäjään tulee, olen ajatellut jo kauan, että siellä on varmaan halpatyövoimaa, joka ei saa normaalia palkkaa, kun monesti . esim. kassa tai tarjoilija ei ymmärrä sanaakaan ruotsia, mitä täällä vaaditaan, suomeahan täällä ei kovin paljon edes puhuta.
Varmaan joku on vihjaissut poliisille tästä. Ongelmanahan tässä laillisessa työllistämisessä on se, etteivät nämä kolmansien maiden kansalaiset ehkä saa työlupaa! Siksi heitä käytetään hyväksi laittomissa puuhissa ja omistajat tienaavat törkeästi toisten kustannuksella.
Olen positiivisista työkkärikokemuksistani huolimatta vakaasti sitä mieltä, että muutos täytyy saada aikaan, koska kaikille nämä kokemukset eivät ole olleet positiivisia. Valinnanvaraa pitäisi laittaa enemmän peliin, systeemi on hankala ja liian byrokraattinenkin. Minä olen ehkä ollut onnekas tässä pyörityksessä.
En halua olla bloginvaltaja, poista tämä teksti, jos se on mielestäsi liian pitkä! Asioita tuli vain mieleeni koko ajan lisää! 😀