Päätoimisia tunareita?

Näillä hetkillä starttaavan SDP:n puoluekokouksen asialistalla on muun muassa kunnallishallinnon perusteellinen uudistaminen. Näkemäni lehtijutun mukaan puolue aikoo asettaa tavoitteeksi päätoimisten luottamushenkilöiden lisäämisen, enemmistöhallitusten muodostamisen kuntiin ja kunnanvaltuutettujen yleisen palkankorotuksen.

Enpä ole erityisen ihastunut näihin ajatuksiin. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että kannatuksen laskiessa ja lisämenetysten pelossa SDP ei halua muuttaa harjoitettua politiikkaa. Sen sijaan linnoittaudutaan asemiin muuttamalla sääntöjä.

Kuntien johtoon haluttaisiin päätoimisia kunnanhallitusten jäseniä ja tärkeimpien lautakuntien puheenjohtajia. Tällä tavalla luotaisiin kokonaan uusi virkamiesmäisten luottamushenkilöiden ammattiryhmä, joka päätöksenteon lisäksi osallistuisi aktiivisesti myös asioiden valmisteluun. Kaikki entiset virkamiehet pysyisivät tietenkin viroissaan, joten kuntien palkkalistoille saataisiin lisää iso joukko kuukausipalkkaista väkeä. Periaatteessa he olisivat luottamushenkilöitä, mutta käytännössä virkamiehiä.

Tosiasiassa he olisivat päätoimisia tunareita, jotka puuttuisivat asioiden valmisteluun kukin kykynsä, laatunsa ja puoluekantansa mukaan. Mitään koulutusta heiltä ei tietenkään voisi vaatia, koska he olisivat periaatteesa luottamushenkilöitä. Näin saataisiin mukava oikotie virkamiesasemaan kaikille pätemisenhaluisille pyrkyreille, joilta puuttuu halu ja kenties kykykin kouluttautua kunnallisalan tehtäviin.

Kunnallishallinnon valmistelu on moneen eri lakiin sidottua toimintaa ja virkamiehet ovat periaatteessa puolueettomia virassa toimiessaan. Tulevaisuudessa poliittisesti sitoutuneet luottamushenkilövirkamiehet pääsisivät vaikuttamaan asioiden valmisteluun joka vaiheessa. Se tietäisi toimivaltariitoja, piittaamattomuutta lainsäädännöstä ja läjäpäin valituksia.

Kuntiin haluttaisiin myös valtion tasolta tuttu enemmistöhallituskäytäntö. Kunnanhallitus koottaisiin parlamentaarisesti enemmistöperiaatteella, jolloin muodostuisi myös selkeä oppositio. Näin saataisiin pelattua päätöksenteosta kokonaan sivuun vaikka parhaiten vaaleissa menestynyt ryhmittymä, kuten hyvin tiedämme.

Luottamushenkilöille vaaditaan kautta linjan parempia palkkioita. Kuukausipalkkaiset luottamushenkilöt saisivat tietenkin oman kilpailukykyisen palkkaluokittelunsa ja rivivaltuutetuillekin maksettaisiin nykyistä enemmän.

Kyllä minä tiedän, että luottamushenkilöiden palkkiot ovat pieniä. He saavat pelkän kokouspalkkion, josta siitäkin maksetaan päältä ns. puoluevero. Vaadittavaan työhön nähden korvaus on pieni. Siitä huolimatta päättäjiksi on aina tungosta, koska kyseessä on nimenomaan luottamustoimi eikä mikään virkamiesura. Kunnallishallinto ei kaipaa yhtään sellaista kunnallista luottamushenkilöä, joka asettuu ehdolle rahan takia.

Muutosehdotuksia perustellaan vallan ja vastuun selkeällä yhdistämisellä. Voidaan tietysti ihan hyvin väittää, että poliittisten luottamushenkilöiden osallistuminen jo valmisteluvaiheessa selkeyttää koko päätösprosessin vastuuta. Yhtä hyvin voidaan kuitenkin väittää, että se hämärtää sitä. Enemmistöhallitushan voi porskuttaa miten mielii ja oppositio voi vinkua mitä vinkuu. Päätoimiset luottamushenkilöt varmistavat jo valmisteluvaiheessa, että se vinkuminen on turhaa.