Onko tietoa?

Sanomalehden pikku-uutisia lukiessaan saa jatkuvasti ihmetellä hallinnon osaamattomuutta perusasioissa. Tänä aamuna luin sanomalehti Karjalaisesta Pohjois-Karjalan Ely-keskuksen omituisesta toiminnasta niinkin jokapäiväisessä asiassa kuin päätöksen tiedoksiannossa.

Valtimon kunta haki viime syksynä Ely-keskukselta työllisyysperusteista investointiavustusta. Hakemuksen tarkemmasta sisällöstä minulla ei ole tietoa, mutta se ei ole tämän tarinan kannalta tarpeenkaan.

Vähän ennen joulua Ely-keskus päätti hylätä kunnan hakemuksen. Päätös lähetettiin kunnalle postitse tiedoksi vasta kuukautta myöhemmin eli tammikuun lopussa. Kunta teki oikaisuvaatimuksen vajaan kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksisaamisesta.

Ely-keskus jätti oikaisuvaatimuksen tutkimatta liian myöhään tehtynä eikä edes perustellut päätöstään millään tavalla. Ilmeisesti kunnan olisi Ely-keskuksen mielestä pitänyt ymmärtää tehdä oikaisuvaatimus jo ennen kuin oli se saanut päätöksen tiedoksi.

Ely-keskuksessa ei tunnettu Hallintolakia, jossa menettelytavat kerrotaan ihan selkeästi. Lain 49c § sanoo, että oikaisuvaatimus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta. Lain 59 § puolestaan kertoo, että vastaanottajan katsotaan saaneen asiasta tiedon seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä. Kunnan valitusaika ei siis alkanut kulua päätöksen tekemisestä, vaan vasta tiedoksisaamisesta.

Ely-keskus tunaroi jo päätöksen lähettämisessä. Ensinnäkin se viivytteli päätöksen postittamista kuukauden ja sen jälkeen päätös lähetettiin ilmeisesti tavallisena kirjeenä. Lain 54 §:n mukaan päätös on viipymättä annettava tiedoksi asianosaiselle. Valituskelpoiset päätökset pitäisi lähettää saantitodistuksella juuri siksi, että valitusajan alkamisesta ei olisi epäselvyyttä.

Kaiken munimisen kruunasi Ely-keskuksen perustelematon päätös jättää oikaisuvaatimus tutkimatta liian myöhään saapuneena. Onneksi Valtimon kunta on valittanut asiasta hallinto-oikeuteen, joka selittänee Ely-keskukselle voimassaolevan lain sisältöä.

Kun osaaminen on tätä tasoa jo pelkissä hallintorutiineissa, niin en edes uskalla ajatella, millaisella asiantuntemuksella päätösten asiasisältö on ratkaistu.