Uusliberalisti puolustaa maata

Olen joskus mielessäni miettinyt uusliberalistien suhtautumista maanpuolustukseen, mutta enää minun ei tarvitse miettiä. Yksi minimivaltion kannattaja kirjoitti eilen näkemyksensä Uuden Suomen blogiin. Tämä nuori mies kannattaa yhteiskuntamallia, jossa valtion tehtäviin kuuluvat vain oikeuslaitos, poliisi ja maanpuolustus. Kaikki muu toiminta perustuu vapaaseen kilpailuun ja sopimuksiin. Hänen mietteensä löytyvät täältä:110373-asevelvollisuus-on-antikapitalistinen-ja-ep%C3%A4is%C3%A4nmaallinen-instituutio

Tämä kirjoitus ärsytti minua melkoisesti. Ensin ajattelin ärsyyntymiseni johtuvan vain siitä, että itse olen aina pitänyt yleistä asevelvollisuutta jotenkin itsestään selvänä. Olen kasvanut ja elänyt maailmassa, jossa asia on kyseenalaistettu korkeintaan teoreettisella tasolla. Sitten ajattelin ärsyyntyneeni nuoren miehen korskeuden takia, mutta ei sekään ollut varsinainen syy närkästykseeni. Suurin syy lienee sittenkin ollut syvä vastenmielisyyteni uusliberalistien edustamaa ahneutta ja paljasta itsekkyyttä kohtaan.

Uusliberalisti pitää aseellisia turvapalveluja välttämättöminä yksilönvapauden suojaamisen kannalta, koska osa ihmisistä ja kaikki valtiot ovat kapitalismia kunnioittamattomia varkaita ja väkivaltarikollisia. Hän ei kuitenkaan halua itse puolustaa maata, koska asevelvollisuus loukkaa hänen yksilönvapauttaan. Hän haluaa laittaa toiset puolustamaan omaa yksilönvapauttaan rikastua ja ahnehtia itselleen maallista hyvää. Tietenkin hän on valmis maksamaan tästä palvelusta kaupankäynnin ja työsopimuksen hengessä.

Jostain syystä minä en hirveästi luottaisi puhtaasti liiketaloudellisten periaatteiden ja sopimusvapauden hengessä toimivaan armeijaan. Isänmaallisuutta tunnustamaton palkka-armeija saattaisi milloin tahansa saada edullisemman tarjouksen keneltä tahansa. Vetoaminen sopimukseen ei auttaisi yhtään, koska minimivaltion heikko oikeusjärjestelmä ei pysyisi pakottamaan tottelematonta armeijaa noudattamaan sopimusta. Armeijalla olisivat kaikki aseet ja taito käyttää niitä.

Ei siihen tunnu täysin luottavan kirjoittajakaan. Ensin hän vetoaa omaan vapauteensa olla puolustamatta maata ja teettää sekin työ maksua vastaan toisilla. Sitten hän kuitenkin olettaa löytävänsä jostain peräti maanpuolustustahtoisia hänen oman vapautensa puolustajia. Hän sanoo, että liberalismin mukaan maanpuolustustahdon on lähdettävä yksilöistä itsestään, heidän halustaan puolustaa suurinta yhteiskunnallista itseisarvoa eli vapautta. Hän tarkoittanee tässäkin ihan sitä omaa vapauttaan, jota toisten on puolustettava.

Älkää hemmetissä päästäkö näitä nuoria uusliberalisteja koskaan vallan kahvaan. Hehän sotkeentuvat sokeasti omaksumiinsa talousteorioihin jo alkumetreillä.