Laiskoja juoppoja

Jokaiseen kuntouttavasta työtoiminnasta tai yleensä työttömyydestä kirjoittaamaani juttuun saan muutamia kommentteja, joiden mukaan työttömien massat haluavat löhöillä kotisohvalla viinaa litkien eikä työnteko kiinnosta heitä ollenkaan. Sellaiset yhteiskunnan syöpäläiset pitää pakottaa työhön vaikka lunta lapioimaan tai kääntelemään vanhuksia hoitolaitoksiin. Palkkaa heille ei tietenkään tarvitse eikä saa maksaa, koska työtä on tehtävä sosiaalietuuksien vastineeksi.

Näillä kommentoijilla on pysyvä asenneongelma: he eivät halua ymmärtää työttömyyskorvauksen tai muun sosiaalietuuden ja palkan välistä eroa. Sanotaan se taas kerran: Palkkatyö on sellaista toimintaa, josta maksetaan oman alan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Työttömyyspäiväraha, työmarkkinatuki ja toimeentulotuki ovat vastikkeettomia etuuksia, joiden avulla ihminen pidetään hengissä siihen asti, kunnes hän löytää palkkatyötä.

Turha tätä on jankuttaa, koska suurimmalle osalle ihmisiä ero on itsestään selvä. Tahallaan ymmärtämättömiä ovat sellaiset itsensä yhteiskunnan pönkkäpuuksi kokevat, jotka eivät siedä silmissään köyhiä työttömiä.

Eivät he usko edes tilastoja. Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen mukaan työttömiä oli toukokuussa 454 817 ja samaan aikaan avoimia työpaikkoja oli 35 388. Minua kiinnostaisi tietää, miten joku kuvittelee survovansa kaikki nämä työttömät noihin työpaikkoihin. Ei se onnistu mitenkään, mutta se ei näitä tietäjiä häiritse. He sivuuttavat koko asian ja sanovat, että kyllä tekemätöntä työtä aina löytyy. Löytyyhän sitä, mutta palkanmaksajista on puutetta. Juuri siksi työttömät halutaankin ilmaisiin pakkotöihin.

Ei näitä kommentoijia häiritse sellainenkaan uhkakuva, että tätä vauhtia ilmaistyöstä tulee pääsääntö. Ilmeisesti he katsovat oman työpaikkansa niin turvatuksi, että työttömyys ja sen mukanaan tuoma ilmaistyöhön joutuminen eivät missään olosuhteissa kosketa heitä itseään. Saattaisi olla ihan oikein, että he pääsisivät kokeilemaan tätä opettamaansa elämäntapaa ja päätyisivät vaikkapa entiseen työpaikkaansa tekemään entistä työtään työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ateriakorvauksella.

Tuosta työttömien joukosta muuten lähes 84 000 henkilöä on TE-toimiston kirjoissa merkinnällä ”työvoiman ulkopuolella”. Heillä on ilmoittautumisvelvollisuus, mutta heitä ei edes yritetä auttaa. He ovat se kaikkein alin kasti eli työmarkkinatuelta toimeentulotuelle pudotetut. Tämän joukon jatkoksi päätyy helposti. Ei tarvita mitään muuta kuin TE-toimiston tulkinta työstä tai koulutuksesta kieltäytymisestä. Se tietää ikuista karenssia. Päästäkseen takaisin työmarkkinatuelle henkilön on ensin oltava työssä tai koulutuksessa viisi kuukautta. Se ei onnistu käytännössä milloinkaan, koska tällaiseen henkilöön ei kohdisteta aktiivisia työvoimatoimenpiteitä.

Yritänpä vielä sanoa muutaman järjen sanan siitä kotisohvalla juopottelusta. Työmarkkinatuki on 31,36 euroa päivässä viideltä päivältä viikossa. Siitä maksetaan veroa 20 %. Jos työmarkkinatukea ei saa, niin toimeentulotuen perusosa on yksin asuvalla henkilöllä 461,05 euroa kuukaudessa. Jokainen voi halutessaan kokeilla, miten jatkuva juopotteleminen onnistuu näillä summilla.

Vaikka työttömiä on yli 400 000 ja sama määrä ihmisä erään tutkimuksen mukaan juo pullollisen viinaa joka päivä, niin ei kannata saada mitään ahaa-elämystä. Juopottelemaan kykenee vain se, jolla on siihen rahaa. Joskus epäilen, että nämä halveksuvia kommentteja nakkelevat tekevät sen humalapäissään itsetunnon ollessa korkeimmillaan.