Oikeuden voitto?

Pohjois-Karjalassa Kontiolahdella turvetuotanto on tappanut Jukajoen täysin elottomaksi. Siinä eivät elä enää edes pieneliöt, kaloista puhumattakaan. Turvetuottaja Vapo kiistää syyllisyytensä, mutta korostaa varmuuden vuoksi, että lupaehtoja on noudatettu tarkasti. Luvan myöntänyt ely-keskus sanoo, että lupaa myönnettäessä ei arvattu, että suo on hapanta. Myös ely:n mukaan lupaehtoja on noudatettu. Koska lupa on myönnetty asianmukaisesti ja lupaehtoja on noudatettu, nähtävästi kukaan ei aio tehdä asialle mitään.

Näin kirjoitin marraskuussa 2010. Nyt Aluehallintovirasto on tutkinut asiaa ja määrännyt Vapon korvauksiin vuodesta 2009 lähtien aiheutuneista kalakuolemista. Avi määräsi Vapon maksamaan paikalliselle kalastusosuuskunnalle huikean 4 600 euron korvauksen. Summa sisältää kertakaikkisina korvauksina 2 800 euroa ja muita kalataloudellisia vahinkoja 1 800 euroa.

Lisäksi Vapo velvoitettiin maksamaan Pohjois-Karjalan ely-keskukselle kalatalousmaksua, jolla ehkäistään vesistöön johdettavien päästöjen vaikutuksia kaloille ja kalastukselle. Tämä maksu on vuosien 2012-16 aikana 600 euroa vuodessa ja vuodesta 2017 lähtien 300 euroa vuodessa. Tällaisilla summilla epäilemättä ehkäistään kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin haitat.

Jotta vitsi olisi täydellinen, niin Aluehallintovirasto ei pelkästään sallinut Vapon jatkaa turvetuotantoaan alueella. Sen lisäksi virasto myönsi luvan yhdelle uudelle 38,1 hehtaarin kokoiselle turvetuotantoalueelle. Samalla tietenkin annettiin velvoite puhdistaa jatkossakin turvetuotantoalueen jätevedet.

Väkisin tulee mieleen Olaus Petrin tuomarinohjeiden kohta 10: Kaikkea lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, ja oikeudessa pitää olla armo mukana.

Ainakin tämä päätös tuntuu sisältävän melkoisesti sitä armoa.