Notkeaselkäinen etsii töitä

Kun uusliberalisti jää yllättäen työttömäksi, niin hän ei tule järkiinsä ja tarkista ajatteluaan. Sen sijaan hän syyttää ay-liikettä ja harjoitettua vasemmistopolitiikkaa siitä, ettei hän pysty periaatteidensa mukaisesti kilpailuttamaan vapaasti työvoimaansa markkinoilla. Työnantajia on liian vähän, koska ay-liike on tehnyt työntekijöiden palkkaamisen niin kalliiksi. Tällaisia tarinoi eräs Nokian Salon tehtaalta työttömäksi jäänyt Milton Friedmanin oppien kannattaja Uuden Suomen blogissaan

Tämä työtön harmittelee kovasti sitä, että ay-liike näkee työntekijän hyvinvoinnin tärkeämpänä kuin yrittäjien ja ennen kaikkea pienyrittäjien aseman. Työttömän työnhakijan kannalta kun olisi ilman muuta parempi, jos ay-liikettä ei olisi ollenkaan. Silloin vallitsevan vapaan kilpailun hengessä työntekijä ja työnantaja voisivat vapaasti tasavertaisina sopimuskumppaneina sopia palkasta ja muista työehdoista. Näinhän tämä libertalistien ajattelu kulkee.

Minulla on tälle introvertiksi individualistiksi itseään sanovalle suuri uutinen: ay-liike tosiaan ajaa vain työntekijöiden etuja. Työnantajilla on ihan omat järjestönsä, joiden kanssa työehtosopimuksista neuvotellaan. Kirjoittajan kannattaisi perehtyä uusliberalistisen talousteorian lisäksi myös ihan oikeaan elämään työmarkkinoilla.

Sitä hän on juuri nyt tekemässä ja oppia tulee kantapään kautta. Hän on jo kuullut, että työvoimaviranomaisten järjestämä koulutus on humpuukia eikä sitä kautta saa töitä. Seuraavaksi hän ehkä oppii, kuinka hänen loputtomiin ymmärtämänsä työnantajat käyttävät työttömiä hyväkseen. Hän saattaa päätyä johonkin oman alansa työhön palkattomaksi työharjoittelijaksi työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla.

Kirjoituksen perusteella voi jo päätellä, mitä hän silloin sanoo. Sekin on ay-liikkeen vika, koska se on tehnyt vakituisten työntekijöiden irtisanomisen niin vaikeaksi, ettei edes narsistia voida potkaista ulos hänen itsensä tieltä.

Todennäköisesti näin notkeaselkäinen uusliberalisti kuitenkin saa aika nopeasti uuden työpaikan, vieläpä pienenä pomona. Vapaan kilpailun kannattajana hän luultavasti suostuu tekemään työtä vaikkapa sopimuksia pienemmällä palkalla. Sopimuksethan ovat vain paperia.

On tietysti totta, että ay-liike on unohtanut työttömien puolustamisen ja keskittynyt työssäkäyvien etuihin. Sekin on kuitenkin parempi kuin “täydellinen sopimusvapaus” työnantajien ja yksittäisten työntekijöiden kesken. Tarvitaan todellakin elämästä vierautunut individualisti tai jonkin harvinaisen alan erikoisosaaja kuvittelemaan, että työntekijä olisi aidosti tasavertainen sopimuskumppani työnantajan kanssa. Tavallisen työn tekijälle sopimuskumppani sanoisi, että ota tai jätä; oven takana on kyllä halvemmalla tulijoita jonoksi asti.

Ilman ay-liikettä päätyisimme hyvin nopeasti Viron tilanteeseen. Siellä ei käytännössä enää ole ay-liikettä ja sopiminen on vapaata. Ainoa rajoitus on valtion säätämä minimipalkka, mutta siitäkin tingitään. Tässä hyvä esimerkki siitä sopimusvapaudesta, joka virolaisten rakennusmiesten mukana on rantautunut meillekin:119586-virolaisrakentajan-palkka-voi-jaada-kahteen-euroon

Tämä Uuden Suomen kirjoittaja ei muuten maininnut, millaista työttömyysetuutta hän saa tällä hetkellä. Ay-liikken vastustajana hän ei tietenkään saane liiton päivärahaa. Jos saa, niin hän on oman aatteensa petturi.