Onko väliä?

Liian usein törmään väitteeseen, jonka mukaan julkisen sektorin tuottamat palvelut ovat automaattisesti kalliita ja huonoja, joten ne pitäisi kilpailuttaa ja yksityistää. Näin saataisiin laadukkaita ja edullisia palveluja ennen kaikkea terveydenhoitoon ja sosiaalitoimeen. Ministeri Paavo Arhinmäki kuulemma halveksii suomalaisia yrittäjiä vastustaessaan hoitoalan yksityistämistä.

Kun vuonna 1979 aloitin kunnallistutkinnon opiskelun Tampereen yliopiston julkisen hallinnon opetujaostossa, niin ensimmäisiä oppimiani asioita oli tämä: Kunnan tehtävänä on tuottaa jäsenilleen palveluja ilmaiseksi tai omakustannushintaan. Nykyisin tätä pidetään suunnilleen kommunismina ja kunnan tehtäväksi nähdään verorahojen siirtäminen ulkomaalaisten pääomasijoittajien tilille veroparatiiseihin.

Suurimmat terveyspalvelujen tuottajat eivät ole kotimaisia. Esimerkiksi Attendon omistavat ruotsalaiset ja Mehiläisen kansainväliset pääomasijoittajat. Onko omistajuudella sitten mitään merkitystä?

On sillä. Yrityksen tarkoitus on ihan lain mukaan tuottaa omistajilleen voittoa. Kun julkisen sektorin toiminta yksityistetään, niin toiminnan on tuotettava voittoa. Muuten omistajat suuttuvat. Voitto on siis saatava siitä samasta toiminnasta, jonka julkinen sektori tekee itse omakustannushintaan tai pientä palvelumaksua vastaan. Kukaan ei vielä ole pystynyt vastaamaan tyhjentävästi tähän yksinkertaiseen kysymykseen: Miten julkisen sektorin kannattamaton ja kallis toiminta muuttuu yksityistettynä kannattavaksi ja halvaksi? Mistä välistä yritys aikoo saada sen voittonsa?

Jos nämä yksityiset voittoa tuottavat toimijat olisivat suomalaisia, niin ne maksaisivat edes veroa. Nyt Mehiläinen maksaa yhteisöveroa Suomeen 0,3 miljoonaa euroa ja siirtää samanaikaisesti emoyhtiölleen konserniavustuksena verottajan ulottumattomiin 30 miljoonaa. Palvelut maksetaan verorahalla ja ne rahat siirtyvät samantien veroparatiisiin lihottamaan omistajia. Liukuhihna se on, ei mitään järkevää palvelutuotantoa.

Attendo sai viime talvena Ruotsissa ikävää julkisuutta, kun levisi tieto vanhusten täyttyneiden vaippojen punnitsemisesta säästömielessä. Tästäpä voikin päätellä jotain sen voiton etsimisestä.

Ihan turhaan minä taas tämänkin kirjoitin. Uskovaisten päätä ei voi kääntää ja yksityistämisinto hipoo uskonnollisuutta. Uskovainen ei muuta mieltään edes selvien numeroiden edessä. Onneksi kunnissa suhtaudutaan asiaan jo terveemmin. Moni yksityistäjien saarnoihin höyrähtänyt on tullut järkiinsä kohoavien kustannusten edessä. Laatu saattaa olla moitteetonta, mutta hyvää ja halpaa ei ole olemassakaan. Ei ainakaan siellä, missä hyvän ja halvan on tuotettava voittoa.