Hallinnon tasapuolisuus

– Nimeni on ylikersanddi NN ja dapani duledde dundemaan. Olen viddumainen mies, mudda olen viddumainen kaikille dasapuolisesdi. Minulla ei ole suosikkeja.

Näin esitteli itsensä aikoinaan aliupseerikoulun joukkueenjohtaja ja hän osoittautui sanojensa mittaiseksi mieheksi. Ei hän oikeasti niin kauhean paha ollut, mutta hän oli aina ehdottoman tasapuolinen kaikkia alaisiaan kohtaan. Hänellä ollut suosikkeja eikä inhokkeja. Hän tulee aina mieleeni silloin, kun mietin hallinnon tasapuolisuuden vaatimusta.

Hallinnon oikeusperiaattesta säädetään Hallintolain 2 luvun 6 §:ssä näin:

Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Otetaanpa muutama eilen kuulemaani tapaus Juuan kunnan hallinnon tasapuolisuudesta. Verkkosivujensa mukaan kunta omistaa 385 vuokra-asuntoa, joista yli puolet on aravavuokra-asuntoja. Näitä arava-asuntoja vuokrattaessa asetetaan kunnan kertoman mukaan etusijalle eniten asunnon tarpeessa olevat pienituloisimmat ja vähävaraisimmat hakijat.

Kuntaan muuttoa suunnitteleva entinen juukalainen ja toinen täällä jo asuva henkilö ovat mitenkään tosiinsa liittymättä tiedustelleet kunnan vuokra-asuntoa. Heille on sanottu suoraan, että luottotiedoissa olevan häiriömerkinnän takia he eivät koskaan tule saamaan kunnalta asuntoa. Kuitenkin myös luottotietonsa menettäneille vuokrataan jatkuvasti asuntoja vaatimalla heiltä takuuvuokra ja muutaman kuukauden vuokraennakko. Molemmat asunnonkyselijät ovat ilmoittaneet halukkuutensa maksaa sekä takuuvuokra että kolmen kuukauden vuokraennakko. Heidän tapauksessaan se ei auta, vaan heihin sovelletaan eri sääntöjä.

Molemmissa tapauksissa unohtui hallinnon tasapuolisuus ja toisessa myös perustuslaki. Sen mukaan jokaisella on oikeus valita asuinpaikkakuntansa itse. Kunta tai sen yksittäinen virkamies eivät saa toimia portinvartijana estämässä ei-toivottujen henkilöiden muuttamista kuntaan. Asia saattaa paluumuuttajan osalta mennä myös Rikoslain puolelle. Hän sattuu olemaan romani ja jos tämä vaikuttaa hänen kohteluunsa, niin sitten voidaan puhua jo syrjinnästä.

Toinen tapaus liittyy romuajoneuvoon, joka lain mukaisesti on siirtynyt kunnan omaisuudeksi määräajan kuluttua. Ojaan hylätty ajoneuvo oli hinattu kunnan varikolle ja eräs henkilö tarjoutui ostamaan sen kunnalta sadalla eurolla. Asiasta vastaava viranhaltija oli luvannut harkita tarjousta. Kun asiaa tiedusteltiin seuraavan kerran, niin ajoneuvo oli myyty viranhaltijan tuttavalle 50 eurolla.

Rahallisesti tämä on pikkujuttu, mutta periaatteellisesti ja asenteellisesti iso. Hallinnon tasapuolisuuden lisäksi unohtui myös kunnan etu. Toivottavasti virkamiehellä oli edes oikeus tehdä kauppa, koska irtaimen omaisuuden myynnistä päättää hallintosäännön mukaan kunnanhallitus. Se voi tosin delegoida toimivaltaansa tältä osin lautakunnille ja viranhalitjoille.

Virka voi antaa oikeuden olla viddumainen, mutta silloin sitä on oltava tasapuolisesti kaikille. Sekä mukavien että vähemmän mukavien virkamiesten on sovellettava hallinnossa samoja sääntöjä kaikkiin. Suosikkeja ja inhokkeja ei saa olla.