Paluu menneisyyteen

Sattuipa silmiini Iltalehden juttu, jossa kerrottiin tunarin restauroimasta sata vuotta vanhasta freskosta espanjalaisessa kirkossa. Jos juttu on totta, niin jälki on kyllä hirveää. Harrastelijan tarkoitus oli hyvä, mutta taidot puuttuivat.

Meillä ollaan restauroimassa koko yhteiskuntaa sadan vuoden takaiseen muotoonsa. Jo muutama vuosi sitten kaikki poliitikkomme unohtivat kokonaan sanan hyvinvointivaltio ja alkoivat puhua hyvinvointiyhteiskunnasta. Tämä enteili sitä, että julkisen sektorin osuutta kansalaisten hyvinvoinnin järjestämisessä pienennetään ja vastuuta siirretään ties minne. Yksilön oman vastuun lisäksi korostetaan yhteisöllisyyttä ja vapaaehtoistyötä.

Harrastelijat siis päästettiin restauroimaan hyvinvointivaltiota ja jälki on sen mukaista. Eri ministereillä tuntuu olevan suorastan kilpailu siitä, kuka saa ajettua oman hallinnonalansa nopeimmin alas. Tällä hetkellä johdossa näyttää olevan kuntaministeri ja hyvänä kakkosena tulevat tasaväkisesti sisäministeri ja puolustusministeri.

Hallituksen suurkuntahanke on selvää paluuta sadan vuoden takaisiin kuntiin. Silloin mm. lähes koko nykyisen Pohjois-Karjalan alueen kattoi Pielisjärven kunta. Välimatkat olivat hevospelien aikana valtavia eikä kukaan olisi ymmärtänyt sanaa lähidemokratia, vaikka sellainen olisi keksittykin.

Kohta varmaan joku keksii sitoa kunnallisen äänioikeuden maksettuihin veroihin. Näin tehtiin aina vuoteen 1917 asti. Sosiaalitoimen yksityistäminen on ihan sitä samaa restaurointia. Vanhustenhoito ja jopa toimeentulotuki yksityistetään ja kilpailutetaan kuten huutolaisauksuunissa ennen. Halvimman tarjouksen tekijä saa huutolaiset hoidettavakseen.

Viimeiseimpänä uutuutena on edunvalvonnan yksityistäminen. Kirjailija Kalle Päätalon äiti Riitu oli lapsena orvoksi jäätyään joutunut huutolaiseksi ja holhoojat olivat jotenkin oudolla tavalla saaneet omikseen perheen maat.

Sisäministeri esitti Liikkuvan Poliisin lakkauttamista ja poliisipiirejä on yhdistelty jo kauan. Haja-asutusalueella ei poliisia enää näy, eikä sitä oikeastaan kannata pyytääkään paikalle. Vainajatkin ovat ehtineet jo jäähtyä poliisin viimein ennättäessä tutkimaan asioita. Tavoitteena näyttää olevan paluu 150 vuoden takaiseen häjyaikaan, jolloin isossa pitäjässä oli yksi ainoa ruma vallesmanni taistelemassa roistolaumoja vastaan. Tai sitten paikalliset perustavat omia järjestyskaartejaan, kuten tehtiin vajaa sata vuotta sitten.

Varuskuntien lakkauttaminen etenee rutisten, mutta etenee kuitenkin. Ainakin itäinen Suomi on kohta täysin vailla armeijan läsnäoloa. Tavoitteena lienee palata ruotujakolaitokseen, jossa muutamat talot yhdessä velvoitettiin ylläpitämään sotamies.

Seuraavaksi saamme varmaan käyttöön vuosina 1664 – 1883 voimassa olleen palveluspakon. Silloin jokaisen oli pystyttävä todistamaan olevansa jonkun toisen palveluksessa ellei sattunut kuulumaan omistavaan luokkaan. Työtä vailla oleva tuomittiin irtolaisena pakkotyölaitokseen.

Oikeastaan tähän ollaan menossa hyvää vauhtia, koska jokainen työtön voidaaan jo nykyisin määrätä työharjoitteluun tai kuntouttavaan työtoimintaan tekemään työtä ilman palkkaa.

Tunareita ei pitäisi päästää restauroimaan yhtään mitään.