Hampaaton laki
Sastamalan Sylvään koulun rehtori sai apulaisoikeuskanslerilta huomautuksen puututtuaan oppilaiden koulumatkalla tapahtuvaan tupakointiin. Rehtori toimi koulun järjestyssäännön mukaisesti, mutta järjestyssääntö oli vastoin lakia. Tupakoinnin haitoista opiskelu, kysymyksiin vastaaminen ja tupakoimattomuuteen sitoutuminen eivät ole lakiin perustuvia rangaistuksia.
Omista kouluajoistani on jo kauan eikä minulla tuoreempia kokemuksia koulumaailmasta. Siksi en ota kantaa siihen, mitä kouluissa voidaan tehdä ja mitä pitäisi voida. Olen ymmärtänyt, että opetusministeri Gustafsson aikoo asiaan paneutua ja hyvä niin. Jo terve järki sanoo, että järjestyssäännöt ilman sanktion mahdollisuuksia ovat ihan turhia.
Turhia ovat myös hampaattomat lait ja juuri sellainen on tupakkalaki. Tarvitaan sinisilmäinen hölmö tai suomalainen kansanedustaja säätämään sellainen laki, jota ei voi mitenkään valvoa, jonka rikkomista ei voi estää eikä sen rikkomiseen syyllistyvää voida rangaista. Lakia on kehuttu maailman tiukimmaksi, koska siihen kirjatun tavoitteen mukaan tarkoitus on tehdä Suomi savuttomaksi.
Lain mukaan tupakan myynti, välittäminen tai luovuttaminen alle 18-vuotiaalle on kiellettyä jopa vankeuden uhalla. Teoriassa savukkeen alaikäiselle tarjoaja voisi joutua vankilaan, mutta edes poliisi ei voi ottaa sitä savuketta nuorelta pois eikä estää häntä sitä polttamasta. Lain kannattajien mukaan laki antaa nuorille signaalin, että yhteiskunta ei hyväksy alaikäisen tupakointia. Minun mielestäni se antaa sellaisen signaalin, että kaikki lait ovat ylimalkaisia elämänohjeita, joita voi noudattaa halutessaan. Tai jättää kokonaan noudattamatta ja nauraa päälle.
Ikävintä yleisen lainkuuliaisuuden kannalta on, että edes poliisilla ei ole keinoja valvoa lain noudattamista. Poliisi voi pyytää tupakoivaa nuorta tumppaamaan sätkänsä, mutta ei voi takavarikoida hänen tupakoitaan. Sakko tupakointirikkomuksesta voidaan määrätä vain siinä tapauksessa, että joku kiellosta huolimatta jatkaa tupakointia sellaisessa paikassa, jossa se lain mukaan on kiellettyä. Tämä koskee ihan kaikkia iästä riippumatta, mutta nuorta ei voida sakottaa pelkästään sen takia, että hän tupakoi alle 18-vuotiaana. Käytännössä tämä johtaa siihen, että poliisi tuskin viitsii edes huomautella asiasta. Nuori puolestaan saattaa ajatella, että ihan minkä tahansa lain rikkominen on täysin normaalia ja hyväksyttävää.
Jo täydellisen tupakoimattomuuden tavoitteen kirjaaminen lakiin on tekopyhää hurskastelua. Ihan yhtä hyvin rikoslakiin voitaisiin kirjata, että lain tavoitteena on poistaa maasta kaikki rikollisuus. Tällaista ei kukaan menisi ehdottamaan, koska kaikki tietävät tavoitteen epärealistiseksi. Tupakkalaki on täysin symbolinen laki, joka ilmeisesti antaa lainsäätäjille syvää moraalista tyydytystä. Nyt he voivat todeta, että ovat oman osansa tehneet. Nyt vain kaikkien on elettävä lain mukaan.
Lakiin pitää kirjata vain käskyjä ja kieltoja, joiden rikkomisesta on säädetty rangaistus ja joita voidaan valvoa tehokkaasti. Tavoitteet ja ylimalkaiset elämänohjeet kuuluvat lain esitöihin ja komiteamietintöihin, eivät lakitekstiin.
Mahtaako apulaisoikeuskanslerin kanta olla sittenkään loppuun asti mietitty. Koulu on vastuussa koululaiskuljetuksista ja koulumatkoista, ja kun koulun tavoitteena on joka tapauksessa kasvatustyö, oman oppilaan ohjaaminen koulun opetusttavoitteiden mukaisesti myös oppitunnin ulkopuolella on aika luonnollinen, ja opettajalta vastuullinen, kunnioitettava teko. Nämä nuhtelut olisi voinut jättää antamatta ja enemmänkin miettiä, miikä on koulun todellinen vastuu oppilaistaan. Hyvää se rehtorikin lienee tarkoittanut, sympatiani ovat hänen puolellaan.
No, kyllähän tupakkalaki on kuitenkin lopettanut tupakoinnin työpaikoilla ja baareissa. Ei mitätön saavutus takavuosiin tai toisiin maihin verrattuna.