Asennevammoja

– Timosella paha asennevamma. Kyllä tosiaan kannattais ottaa asioista selvää ennenkuin alkaa tuonkaltaista soopaa maailmalle syytämään.

Tällainen kommentti näkyi olevan erään eilisen juttuni facebookissa jakaneen kaverini seinällä. Kerroin eilen kontiolahtelaisesta nuoresta kunnallisvaaliehdokkaasta, joka maakuntalehden yleisönosastossa vaati nuorten työttömyystukien määräaikaistamista. Hänen mielestään tukien lopettaminen kokonaan vaikkapa vuoden jälkeen saisi vailla työtä tai koulutuspaikkaa olevat nuoret ottamaan itseään niskasta kiinni.

Sanoin myös, että maassa on 350 000 työtötä ja 35 000 avointa työpaikkaa. Lisäksi ilman koulutuspaikkaa jää opiskeluhaluistaan huolimatta valtava määrä nuoria. Kysyin myös, mitä näille tuuliajolle jätettäville nuorille sitten oikein pitäisi tehdä, koska vaaliehdokas ei sitä kertonut.  Ja sitten minulla sanotaan olevan asennevamma.

Asennevammastani ilmeisesti kertovat kaikki kirjoitukseni, joissa puolustan työttömiä ja jopa annan neuvoja sosiaalilainsäädännön viidakossa selviämiseen. Sen sijaan oikea asenne lienee köyhien halveksiminen ja jalkoihin tallominen vahvemman ja hyvätuloisen oikeudella. Työttömät, sairaat, eläkeläiset ja muut pieneläjät lienevät yhteiskunnan ongelmajätettä, joka pitäisi loppusijoittaa jonnekin. Rahaa ja ruokaa he eivät tarvitse, koska helle riittää pelkkä keppi.

Lapinlahden Lintujen vanhassa sketsissä joukko hyvinvoivan näköisiä puttaajia laittoi maailmaa kohdalleen. Yksi räyhäsi, että mitä helevettiä ne työttömät valittaa, että ei oo töitä? Menisivät töihin, saatana, niin ei tarviis valittaa. Ja avustukset pois, perhana, kaikki avustukset pois, niin vienti alkais vetää ja tuonti kanssa.

Sketsi oli tehty 90-luvun laman alussa. Sen jälkeen näyttää yhä kasvava osa Suomen väestöstä omaksuneen vakavissaan tuon asenteen, josta silloin kauan sitten saatiin makeat naurut. Heikki Turusen sanoin: voi tätä haistapaskan maailmaa.