Yhteiskunnan elätit

Sain eilen viisi hädän täyttämää avunpyyntöä, neljä facebookin yksityisviestinä ja yhden sähköpostiini. Aiheet olivat yhdistelmiä niistä tavallisista köyhien ongelmista: toimeentulotuen epäselvyydet, Kelan päätösten käsittämättömyys ja virkailijoiden ylimielisyys, asuntohuolet, krooninen sairaus, TE-toimiston byrokratia ja oudot toimintatavat, työttömyys ja palkaton työ sekä kaikkien näiden yhdistelmät.

Pyynnöt ovat ahdistavaa luettavaa. Ymmärrän inhimillisen hädän, mutta minulla ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia auttaa jokaista. Jos pystyn suoralta kädeltä antamaan neuvon, niin tietenkin sen teen. Ikävä kyllä ilman tarkkoja tietoja ja päätöksiä en useimmiten voi antaa kuin yleisiä ohjeita.

Viestien tuleminen minulle kertoo siitä, että yhteiskunnan turvaverkot eivät kerta kaikkiaan toimi. Tuntematon blogien kirjoittaja koetaan viimeiseksi oljenkorreksi ja surukseni minun on joskus puhallettava se viimeinenkin toivonkipinä sammuksiin. En voi oikeastaan tehdä muuta kuin neuvoa kääntymään sosiaaliasiamiehen tai muiden viranomaisten puoleen. Se on vähän sama kuin jos käskisi juuri turpiinsa saanutta menemään ottamaan lisää turpiinsa.

Ja sitten sitä saa lukea entisen kansanedustajan köyhiin kohdistuvaa inhoa ja raivoa. Itse kansanedustajan sopeutumiseläkettä nauttiva Tuulikki Ukkola pauhaa hyvinvointivaltion eläteistä käsittämättömällä vimmalla täällä

Kyytiä saavat opiskelijat, jotka ovat kaikki laiskoja lurjuksia ja viettävät vuosikymmeniä oppilaitosten kirjoilla valmistumatta. Heille pitää määrätä lukukausimaksut ja opintotuet pitää ottaa pois. Kaikkein pahimpia loisia ovat työttömät, jotka saavat nin hulppeita työttömyyskorvauksia, että niiden turvin voi jäädä vaikkapa remontoimaan kesämökkiä. Tämä on ihan varma tieto, koska Ukkola muistelee joskus jostain lukeneensa, että työttömyyskorvaus on peräti 90 % viimeisen työn palkasta.

Hirveä on kuilu entisen kansanedustajan tietojen ja työttömän arkitodellisuuden välillä. Miten ihmeessä näin olemattomilla tiedoilla varustettu ennakkoluuloinen ja omahyväinen ihminen on voinut toimia kansanedustajana? Eikö hän ole oppinut mitään edustajavuosinaan vai onko hän oppinut vain ajamaan omaa etuaan ja halveksimaan itseään huonompia?

Kyllä minä ymmärrän, että Ukkola on tuohtunut presidentti Niinistön syrjäytymiskampanjan saamasta pilkallisesta vastaaotosta. Hän ei kuitenkaan tajua sitä, miksi se vastaanotto oli mitä oli. Ukkola elää samassa epärealistisessa todellisuudessa kuin Niinistön työryhmäkin. Pitäisikö minunkin neuvoa asunnottomuuden uhkaamaa ja sosiaaliviraston tylyttämää yksinhuoltajaa leipomaan pullaa?

Ehkä minun pitäisi kääntää kaikki saamani avunpyynnöt suoraan presidentin työryhmälle. Voisin lähettää ne vaikka Ukkolan kautta. Näin hekin näkisivät edes pienen palan siitä hädästä ja avuttomuudesta, joka on liian monille arkipäivää.

Ehkä tämä minua jatkuvasti positiivisella tavalla ällistyttävän fb-kaverini Hanna Järvisen esille kaivama sitaatti on Ukkolalle ja muille köyhien inhoajille etäisesti tuttu:

Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: “Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin”, jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. (Jaak. 2: 15-16)