Elä kuten opetat

Jonkun facebookin humoristin mukaan itseään ei pidä googlettaa, koska se on syntiä, kasvattaa karvat kämmeniin ja mädättää selkärangan. Minä nyt kumminkin sorruin tähän syntiin ja sain siitä mahdollisten muiden seuraamusten lisäksi ainakin aiheen tämän aamun tekstiin.

Olen monta kertaa kirjoittanut kuntouttavasta työtoiminnasta ja aina siitä on kehittynyt hyvä keskustelu ainakin facebookissa. Maaliskuussa julkaisemani jutun oli joku näköjään laittanut Iltalehden keskustelupalstalle ja siellähän vasta keskusteltu olikin. Jos teillä on aikaa ja halua, niin voitte lukea koko ketjun  täältä ja minun puolestani vaikka jatkaakin sitä.

Tässäkin ketjussa oli se pakollinen sohvalla makaajien kiroaja, jonka mukaan työtä on tehtävä ilman palkkaa, pelkän elantonsa eteen. Tällaisille ihmisille toivon ihan suoraan pahuksen jyrkkää elämän alamäkeä, jotta he pääsisivät kokeilemaan omia opetuksiaan käytännössä. Muuta sanottavaa minulla ei heille olekaan, koska yleensä en viitsi sanoa ihmisiä idiooteiksi.

Muutenkin ihmisten pitäisi elää omien opetustensa mukaisesti. Siksipä esimerkiksi tämä Juuan kuntaan palkattu kuntouttavan työtoiminnan vetäjä joutaisi myös itse tekemään työtään työmarkkinatuella ja yhdeksän euron ruokarahalla. Hänkin oli TE-toimiston kirjoilla työttömänä työnhakijana ennen kuin hänet pelastettiin kunnan palkkalistoille.

En jauha nyt enempää kuntouttavasta työtoiminnasta. Sanon vain vielä kerran, että se on ihan oikein ja paikallaan silloin, kun oikeasti pyritään kuntouttamaan vajaakuntoisia työttömiä takaisin työelämään ja se tehdään asiantuntevasti. Kun sitä käytetään ilmaisen työvoiman lähteenä kuten Juuka tekee, niin silloin toimitaan vastoin lain henkeä ja mahdollisesti jopa sen kirjainta.

Jos joku saarnaa kristillistä rakkautta, niin osoittakoon sitä myös käytännön toimissaan. Jos taas joku väittää köyhyyden jalostavan, niin näyttäköön esimerkkiä ja ruvetkoon jalostuneeksi köyhäksi. Ja jos joku neuvoo yhteisöllisyyteen, niin tehköön sen eteen jotain pelkän puhumisen sijaan.

Nyt pitää tietysti miettiä, että elänkö itse omien opetusteni mukaan. Olen antanut itsestäni sen kuvan, että olen köyhien ja syrjäytyneiden puolestapuhuja. Pakko myöntää, että enemmänkin voisin tehdä. Olen minä kuitenkin vastannut jokaiselle neuvonpyytäjälle ihan asiallisesti jotain, vaikka ensireaktioni yleensä onkin jyrisevä kiroilu siitä, että en minä mikään ilmainen oikeusaputoimisto ole.

Tämä ei ollut kehoitus lähettää niitä neuvonpyyntöjä.