Häjykapitalismin äänitorvi

Aalto-yliopiston professori Paul Lillrank on sitä mieltä, että kunnat eivät saisi tuottaa mitään sellaisia palveluja, jotka markkinavoimat voivat tuottaa. “Kunnan ei pidä ensinkään tuottaa mitään palveluita. Kunnan tehtävä on hoitaa viranomaistoimintaa, johon kuuluu muun muassa veronkanto, erilaisista rahanjakoperiaatteista päättäminen ja pakkotoimet”, hän sanoi eilen Kokoomuksen Nuorten Liiton yrittäjyys- ja kuntaseminaarissa. Koko uutisen voitte lukea täältä.

Luultavasti saamme ihan tuota pikaa lukea täsmälleen tätä samaa oppia taloustieteitä opiskelevien kokoomusnuorten omista blogeista. Heidän joukossaan tällainen ajattelu lankeaa tunnetusti otolliseen maaperään. Kokoomusnuoret saattavat olla ajattelussaan vilpittömiä ihan tietämättään. Professorin pitäisi tietää paremmin.

Kunnan tehtävä on nimenomaan tuottaa palveluja, se on koko kunta-alan lainsäädännön perusta. Kunta ei ole veroviranomainen eikä myöskään mikään järjestys- ja pakkotoimiviranomainen. Ne tehtävät kuuluvat valtiolle lukuunottamatta joitain lähinnä kunnallisille sosiaali- ja terveysviranomaisille kuuluvia pakkotoimia. Kunta joko tuottaa palvelut itse tai ostaa niitä yksityisiltä palveluntuottajilta. Joka tapauksessa kunta on niiden palvelujen järjestämisestä lakisääteisessä vastuussa.

Kun siis verotus ja pakkotoimet eivät kuulu kunnille, niin niille jäisi Lillrankin oppien mukaan vain päättäminen rahanjakoperiaatteista. Kunta siis toimisi pelkästään verovarojen välittäjänä yksityisille palveluntuottajille ja pitäisi yllä omaa byrokratiaansa vain sitä varten. Se olisi rahansiirron liukuhihna.

Juuri siihen uusliberalistit pyrkivätkin. He haluavat päästä käsiksi verovaroihin ihan vanhan ajan häjyjen hengessä. Vahvin ja ilkein tekee mitä haluaa ja muut pälyilevät peloissaan nurkissa. Kunnissa tarvittaisiin vain kilpailutusorganisaatio ja kassa. Sekin kilpailutusorganisaatio voitaisiin kohta lakkauttaa, kun markkinavoimat jakaisivat reviirinsä haluamallaan tavalla.

Tämäkin on uusliberalistien tavoitteena. Tähän talousajatteluun kuuluu olennaisena osana paikallishallinnon ja lopulta koko nykyisenkaltaisen valtion lakkauttaminen. Sen tilalle halutaan yövartijavaltio, joka huolehtii vain tuomioistuinlaitoksesta ja järjestyksen säilymisestä. Kaikki muu on markkinavoimien vapaata temmellyskenttää.

Verotusorganisaatio pitää tietysti myös säilyttää. Yhteen kasaan kootut verovarat on paljon helpompi jakaa yrityksille kuin kilpailla palvelutuotannolla yksittäisten ihmisten rahoista vapailla markkinoilla. Juuri tähän näillä Lillrankin opetuksilla pyritään.

Miten tässä sitten kävisi pienituloisen ihmisen? Hän saisi tietenkin edelleen maksaa veroja, mutta ihan toinen asia on se, mitä hän saisi vastineeksi. Ainakaan köyhä ei saisi enää mitään. Uusliberalismin johtaviin periaatteeisiin kuuluu kaikkien sosiaaletuuksien ja ilmaispalvelujen poistaminen. Köyhät jätetään yksityisen hyväntekeväisyyden varaan.