Lupauksia ja lokaa
Paikallislehden tämän päivän numerossa oli kirjoitettu lehden oman vaalipaneelin annista ja lisäksi puolueet olivat esitelleet omia ohjelmiaan. Hyviä ja oikein kannatettavia lupauksia näyttää kaikilla olevan, joten luulisi kunnan tulevaisuuden olevan turvattu.
Yhden puolueen ohjelmassa huomasin kuitenkin tiettyä ristiriitaa verrattuna sen valtakunnallisiin tavoitteisiin. Perussuomalaiset on yleensä halunnut profiloitua heikkojen ja vähäväkisten puolustajana, mutta Juuassa heillä on toinen henki. Meillä PS haluaa kieltää työttömiltä subjektiivisen lasten päivähoito-oikeuden ja karsia muutenkin sosiaalitoimen menoja. Nekin rahat pitäisi antaa yritystoiminnan tukemiseen.
Tämä linjaus ei sinänsä ihmetytä muuten kuin mahdottomuudellaan. Puolueen keulamies on pitkän linjan yrittäjä ja hän on aina ollut suunnilleen sitä mieltä, että kunnan rahat pitää antaa yrittäjille. Ehkä vaali-innossa ei ole ymmärretty mitä sanapari subjektiivinen oikeus tarkoittaa eikä sosiaalitoimen lainsäädäntökään tunnu olevan hallussa.
Vaalipaneelissa Keskustan edustaja oli esittänyt sellaisen toiveen, että valtuustoon ei äänestettäisi valittajia. Minä olen toista mieltä. Juuri valituksissa kunnostautuneita sinne pitääkin äänestää. Kun he itse pääsevät tekemään päätöksiä, niin valitusintokin laantuu. Harva viitsii valittaa omista päätöksistään, vaikka onhan sellaistakin nähty.
Itseäni en muuten laske valittajiin. Kirjoitan kunnan asioista kriittisesti, mutta koko viime vuoden aikana tein vain yhden oikaisuvaatimuksen. Silloin olin asianosainen kuten olin silloinkin, kun jo vuosia sitten tein aiemman oikaisuvaatimukseni. Molemmat vaatimukset hyväksyttiin, joten en ainakaan turhasta valita.
Muutenkin vierastan puhetta turhista valituksista. Ei sellaisia olekaan, vaan valitukseen on aina jokin lainmukainen peruste. Jos ei ole, niin sellaisista valituksista ei ole mitään syytä huolestua. Päättäjiä taitaakin pelottaa vanhan tavan horjuminen. Tapanahan on ollut tehdä päätöksiä laista ja hallintosäännöstä piittaamatta luottaen siihen, että ei kukaan ymmärrä kuitenkaan valittaa.
Sitten tämä otsikon toinen puoli eli loka. Blogiini oli taas viime yönä ilmestynyt herjaavia kommentteja, tietenkin nimimerkillä. “Autopartsikalle” tiedoksi, että sanaan pilkunnussija tulee j-kirjain. Muu osa tekstistäsi olikin sitten lähinnä kunnianloukkauksen tunnusmerkistön täyttävää. Tule sanomaan samat asiat omana itsenäsi päin naamaa, niin keskustelemme asiasta lisää käräjäoikeudessa.
Kaikille blogini kommenttiosastoon kuseskelijoille ilmoitan, että olen tämän blogin ehdoton diktaattori. Kaikki kommentit tulevat ensin vain minun nähtäväkseni ja nimimerkillä lauotut solvaukset eivät tule pääsemään julkisuuteen. Jos ette osaa olla eri mieltä asiallisesti, niin pysykää poissa.
ooon pitkälti samaa mieltä,mutta….joku aika sitten tais olla persujen ehokkaalla jokin juttu lehessä jossa rehelisyyttä kunnioitettiin, tuli vaan mieleen että suunnannäyttäjäksikin vois joku ryhtyä. Kepulaisen kanta valiittajista kuvastaa just pelkoa siitä ettei sais jatkossakin huseerata kunha0n vain sinne päin ymmärtämättä mitään miten pykälät sanoo. Ja se on huono asia. Yhteen vetona rehellisyys ja sääntöjen perusteella toimittuna on kaikkien eduksi. Parempi on käyttää asioiden valmistelussa kylliksi energiaa mieluummin kuin niistä tehtyjen valitusten vastineitten rustaamiseen.