Pakkotyötä toimeentulotuella
Vähän väliä esille putkahtelee ihan eduskuntaa myöten yhteiskunnallisia ajattelijoita, joiden mielestä toimeentulotukea saavat työttömät on pakotettava tekemään hyödyllistä työtä saamansa etuuden vastineeksi. Heille ja kaikille muillekin voin kertoa, että nämä vaatimukset voi lopettaa. Tämä asia on jo hoidettu kuntouttavan työtoiminnan nimellä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL kertoo tämän selvästi Kuntouttavan työtoiminnan käsikirjassaan. Sieltä hyppää silmille tämä lause: Kuntouttavan työtoiminnan ajalta ei ole oikeutta työmarkkinatukeen työnhakijalla, joka on saanut työssäolovelvoitteen, tai jolle on asetettu työmarkkinatuen odotusaika.
Pahimmillaan tämä lause tarkoittaa sitä, että henkilö joutuu tekemään työtä toimeentulotukea vastaan jopa viisi kuukautta. Toimeentulotuen lisäksi hänelle maksetaan yhdeksän euroa ruokarahaa päivässä.
Työttömyysturvalain 2a luvun 14 §:n mukaan työssäolovelvoite määrätään toistuvasta kieltäytymisestä työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä. Heinäkuun 2012 alusta lähtien työssäolovelvoite tarkoittaa 12 kalenteriviikon tyoskentelyä esim. kuntouttavassa työtoiminnassa. Sen ajan tämä ns. kuntoutettava työntekijä joutuu hakemaan toimeentulotukea ja vasta sitten pääsee työmarkkinatuelle.
Huonommin käy niille, joille työssäolovelvoite on määrätty ennen 1.7.2012. Silloin työstä kieltäytyjä sai viiden kuukauden työssäolovelvoitteen jo yhden ainoan kieltäytymiseksi katsottavan käyttäytymisen perusteella. Työmarkkinatukea ei siis maksettu ennen kuin henkilö oli viisi kuukautta töissä tai työllistämistoimenpiteessä.
Lain siirtymäsäännöksen mukaan tämä viiden kuukauden työssäolovelvoite säilyy heillä entisellään. He siis joutuvat osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan viisi kuukautta toimeentulotuella ja yhdeksän euron ateriakorvauksella.
Odotusajasta säädetään Työttömyysturvalain 8 luvun 4 §:ssä. Työmarkkinatukeen ei ole viiden kuukauden aikana oikeutta sillä, joka ei täytä työssäoloehtoa tai jolla ei ole peruskoulun jälkeistä ammatillista koulutusta. Työssäoloehto tarkoittaa saman lain 5 luvun 3 §:n mukaan sitä, että henkilö on 28 työttömyyttä lähinnä edeltävän kuukauden aikana ollut töissä vähintään 34 kalenteriviikkoa. Jos siis tämä edellytys ei täyty, niin tällainenkin henkilö joutuu osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan viisi kuukautta toimeentulotuella.
Kuntouttava työtoiminta on aivan käsittämätön orjuutuksen muoto. Toimeentulotuki on sentään se yhteiskunnan viimesijaisin tukimuoto, mutta joillekin senkin saaminen on tehty työnteosta riippuvaiseksi.
Niin että älkääpä enää ainakaan julkisesti munatko itseänne vaatimalla työttömiä lumitöihin tai risusavottaan. Vaatimuksenne on jo toteutettu ihan kirjaimellisesti, koska juuri tällaisia töitähän kuntoutettavilla teetetään.
(Merja Roiniselle kiitos tuosta THL:n linkistä)
Toissapäiväinen blogini kommentit kertovat omaa kieltään:
http://henry.puheenvuoro.uusisuomi.fi/120465-ps-eduskunnan-enemmisto-nuorille-pakkotyota-ilman-palkkaa
Tuli mieleen kertomukset tietyn kansanliikkeen kehittymisestä keskisessä Euroopassa ennen WW2 puhkeamista. Työtön väki laitettiin lapion ja kuokan kanssa rakentamaan autobahnoja ruokaa vastaan ja kaikki olivat tyytyväisiä. Tämän kansanliikkeen suuntaisia piirteitä alkaa olla Suomen sanelevassa sosiaalipolitiikassa. Toimeentulotukikaan ei ole edes kuukaisittain uusittavan hakuprosessin takana mikäli hakija on elämänsä aikana saanut enemmän omaisuutta kasaan kuin henkilökohtaisen irtaimen vuokra-asunnossaan. Näiden puolipätevien sosiaalityöntekijöiden (sillä päteviä työntekijöitä ei ole tarpeeksi Suomessa) armoille (hatarin tiedoin) heitetään syyllistetyt kuin kylmään järveen. Mikäli omistaa puhelin- ym. osakkeita, kiinteää omaisuutta, auton tms. niin ne on ensin muutettava rahaksi kuin sosialismissa riippumatta elämäntilanteesta. Harkintavalta on rajaton. Riippuu täysin käsittelevän henkilön aamusta kuinka ratkaisu lankeaa ja valitusoikeutta ei ole. Onko järjestelmä vai työtön sairas? Näin maallikkona käsittää, että kuntoutusta annetaan vakavasta sairaudesta toipuvalle.