Ollilan opit

– Keskeinen osa Suomen kilpailukyvyn palauttamista on työmarkkinoiden kehittäminen niin, että palkanmuodostus tukee kilpailukykyä ja että työvoiman uudelleen kohdentaminen tehostuu.

– Sopimusjärjestelmä ei toimi ja sen lopputulos on kehno. Kustannuskilpailukykymme on rapautunut. Näin on käynyt aikana, jolloin on ollut sekä liittokohtaisia että niin sanottu raamisopimus.

Tällaisia oli jutellut Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila viime lauantaina Jyväskylän Klubin 100-vuotisjuhlassa. Suomennettuna Ollila siis vaati palkkojen alentamista ja työehtosopimusjärjestelmän romuttamista. Tässä ei ole mitään uutta, koska nämä ovat keskeisiä uusliberalistien vaatimuksia. Työvoiman pitää olla halpaa tai mielellään ilmaista ja jokaisen on päästävä vapaasti kilpailemaan oman työvoimansa hinnalla.

Jokainen arvaa, mitä työntekijän ja työnantajan vapaa sopimusoikeus tarkoittaa. Se tarkoittaa tietenkin työnantajan tarjoamaa ota tai jätä -tilannetta. Jos ei tarjottu palkka kelpaa, niin tulijoita riittää.

Sitä työn hintaa on jo muokattu edulliseksi työttömillä teetetyillä ilmaistöillä, joista olen kirjoittanut kolmessa edellisessä jutussani. Kun ilmaisesta työstä on tehty täysin normaalia ja jopa suositeltavaa kuntouttamista, niin kohta kukaan ei saa sellaista palkkaa jolla eläisi. Työntekijät sysätään yhteiskunnan tuen varaan tai uusiberalistien ihannemaailmassa yksityisen hyväntekeväisyyden armoille. Sitä ei kukaan ole vielä kertonut missä vaiheessa rikkaat heräävät niin myötätuntoisiksi, että oikeasti alkavat auttaa köyhiä.

Eivät Ollilan vaatimukset vielä tähän lopu, vaan hän haluaa muuttaa verojärjestelmän painopistettä työn verotuksesta kulutusverotukseen. Tämä ainakin varmistaisi sen, että köyhä pysyy köyhänä tekipä hän miten paljon töitä tahansa. Kaikki “vapaasti sopimalla” saatu palkka hupenisi välttämättömiin perustarpeisiin.

Markkinoiden täydellinen vapaus, yksityistäminen, sosiaalimenojen alasajo ja kulutusvero ovat uusliberalistien tärkeimmät vaatimukset. Täysin vapaiden markkinoiden kuohuvan pinnan alla vallitsee kuitenkin rautainen logiikka, kuten uskonkappale kuuluu. Ollilan kaltaiset rikkaat ovat tietenkin niiltä kuohuilta turvassa omilla eristetyillä turva-alueillaan ja yövartijavaltion poliisi pitää köyhät sieltä poissa.