Vitamiinipommi
Kirjailija Kalle Päätalo kertoo eräässä kirjassaan, kuinka sota-aikana propagandaa käytettiin muokkaamaan mieliä. Talvella 1941-42 maassa oli ruokapula ja sotasairaalassa oli päivittäin tarjolla vain umpijäätyneistä ja keitettäessä levinneistä perunoista valmistettua ruokaa. Perunat kipattiin kuorma-auton lavalta pihamaalle ja koirat kävivät kasalla nostamassa jalkaa.
Pahimpien pakkasten aikana radiossa joku professori sitten selitti, että jäätyneet perunat ovat parasta mahdollista ravintoa. Luontaiset vitamiinit tiivistyvät pakkasessa ja tekevät perunoista todellisia vitamiinipommeja. Sairaalan potilaat suhtautuivat asiaan vähän skeptisesti ja arvelivat koirien lirauttamien nesteiden ilmeisesti lisäävän myös kastikkeen vitamiineja.
Nyt Pellervon taloustutkimuskeskus näyttää ottaneen narrimaisen propagandistin roolin. Sen tutkimuksen mukaan kaivosten tuottamat taloudelliset hyödyt ovat viisinkertaiset verrattuna ympäristöhaittoihin. Polvijärven Kylynlahden kaivoksen hyödyt ovat jopa viisitoistakertaiset haittoihin nähden ja tuottavin on Talvivaara. Sen hyödyt nousevat 2,6 miljardiin euroon ja haitat ovat mitättömät 0,7 miljardia euroa.
Kaivokset ovat siis varsinaisia vitamiinipommeja talouslamasta kärsivälle maalle. Haitat ovat pelkkiä melu- ja hajuhaittoja, pieniä haitallisia päästöjä veteen ja ilmaan sekä ekosysteemin lievä tuhoutuminen. Ne siis eivät ole mitään verrattuna tiivistyneeseen hyötyyn.
Miten tällaisiin lukuihin on sitten päästy? Vastaus selviää ihan samasta lehtiuutisesta. Haitat on otettu suoraan kaivosten itsensä laatimista ympäristövaikutusselvityksistä ja niiden perusteella myönnetyistä ympäristölupa-asiakirjoista. Hyödyt taas perustuvat arvioihin työntekijöiden ja alihankkijpoiden palkoista ja kerrannaisvaikutuksista. Hyödyt laskettiin myös kuntasolla ja kunnille kertyvät tulot ovat arvioiden mukaan mittavia.
Tähän mennessä lienee kaikille selvinnyt, että kaivosten omat ympäristöselvitykset ovat täysin tuulesta temmattuja. Kaikki päästöt on niissä laskettu alakanttiin ja osa ilmi tulleista vaikutuksista on sellaisia, joita ei ole edes osattu tai viitsitty ennakoida. Myönnetyt ympäristöluvat perustuvat täysin näihin kaivosten omiin arvioihin, joiden laatimisessa on ollut omat omituisuutensa. Onhan mm. käynyt ilmi, että niitä ovat laatineet ympäristökeskusten virkamiehet virkavapaidensa aikana.
Haittojen vähätteleminen tuntuu ihan käsittämättömältä. Hatusta vetäistään jokin arvo käyttökelvottomaksi muuttuvalle vedelle ja tuhoutuvalle ekosysteemille ja asetetaan se vastakkain kaivoksen arvioidun elinkaaren tuottamien tulojen kanssa. Kaivos lähtee heti kun malmivarat loppuvat, mutta ekosysteemi ei toivu satoihin vuosiin.
Jonkun kirjailijan pitäisi säilyttää tällaisten tutkijoiden työ jälkipolvien naurettavaksi kuten Päätalo säilytti vitamiinipommeista puhuneen professorin höpinät.
kappas kun tuossa kerrannaisvaikutukset huomioidaan. jos tonni annetaan työttömälle, se on vain kulu eikä suinkaan kiertoon lähtevä raha joka työllistää 2000 edestä ja palaa kokonaan valtiolle verottuloina.
Nuorena aina ihmettelin että luonnolle voi antaa hinnan.
Väistämätöntä toki on että luonto joutuu tekemään tilaa ihmisten vehkeille.
Ihmiskunnan teknologinen historia on täynnä luonnon hyväksikäyttöä, ja se on osa meidän kehityskaarta.
Silti se että tässä vaiheessa kun olemme oppineet ymmärtämään myrkkyjen päälle,
niin ehkä olisi viisasta olla laskematta niitä vesistöihin heti juotavaksi,
mutta taas kun ei ne pelti kanisteritkaan kestä kuin viiskyt-sata vuotta.
Eli mikä neuvoksi? Kontrolli vai täysi vapaus tehdä mitä vain? Ja sitä vapauttahan nyt harjoitetaan yllinkyllin.
Ovatko rajoja toivovat äänet luddiitteja jotka vastustavat kehitystä, vai järjen ääniä?
Sitäkään emme voi tietää tällä hetkellä. Ahne binääri tulevaisuus sanoo: Damned If We Do,
Damned If We Don’t. Himmaava hippi tulevaisuus sanoo: We are just eating our Greens over here?
Ei kai sekään niin pahaa olisi, tuhannen vuoden hippi hegemonia. Chillattais vain.
Vaikka haluaisin varjella luontoa, niin tuntuu että luontomme ahneus on kuitenkin se voima mikä johtaa meidät,
syteen tai saveen.