Pääsy kielletty

Sodankylän Kevitsan kaivoksella on ilmeisesti muhimassa seuraava ympäristökatastrofi. Siellä kaivoksen jäteallas on rakennettu ilman erillistä pohjaa, pelkälle moreenipinnalle. Keväällä aloittanut kaivos pumppaa altaaseen jätevettä, vaikka valitusprosessi luvan myöntämisestä on kesken KHO:ssa.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, Sodankylän kunta ja Vaasan hallinto-oikeus vaativat kestävää pohjaratkaisua, mutta kaivos ei halua investoida kymmentä miljoonaa euroa omalta kannaltaan tuottamattomaan rakentamiseen.

Kaivoksen johdolla on julkisuuden suhteen melkoinen asenneongelma. Jäteallasta ei saa kuvata eikä yhtiön johto anna aiheesta haastatteluja. Näyttää siltä, että monikansallinen FQM on australialaisen johtajansa mukana tuonut Suomeen kansainväliset tavat. Niiden mukaan yhtiö elää miten haluaa eikä asia kuulu tippaakaan alkuasukkaille.

Sodankylän kunnanjohtaja puhuu kohteliaasti kulttuurieroista. Kaivoksen johto kuulemma harjoittaa sujuvaa small talkia yhdentekevistä asioista, mutta kaivoksen toiminnasta ei puhuta. Vartijat huolehtivat tehokkaasti siitä, että tietoja ei tihku julkisuuteen.

Meininki on kuin suoraan jostain kehitysmaasta, jossa ylikansalliset yhtiöt porsastelevat mielensä mukaan. Nämä suuryritykset toimivat kuin valtio valtiossa. Niillä on oma elämänsä ja omat poliisivoimansa pitämässä alkuasukkaat loitolla.

Samat tavat näyttävät olevan käytössä myös pääosin kotimaisessa omistuksessa olevassa Talvivaarassa. Viime viikolla näytettiin televisiossa, kuinka vartijat juoksentelivat liian uteliaiden toimittajien perässä häkillä uhkaillen. Eilen ohjelmassa 45 minuuttia näytettiin Greenpeacen aktivistien toimintaa. Kun järjestön edustaja otti vesinäytettä kaivosalueen ulkopuolella, niin vieressä seisoi siniset vilkkuvalot leiskuen kaivoksen vartijoiden auto. Gorillat olivat valppaina.

Ei Suomessa näin toimita. Alueella liikkuvien turvallisuus on tietysti varmistettava, mutta uhkaileva käytös on liioittelua. Väkisin herää epäilys, että näillä yhtiöillä on paljon salattavaa ja jäljet alkavat näyttää siltä, että sitä salattavaa oikeasti on.

Vanha kriisitiedottamisen ohje on, että pitää kertoa enemmän kuin osataan kysyä. Kaivosyhtiöiden strategia näyttää olevan täydellinen hiljaisuus aina viimeiseen pakkoon asti. Seuraavaksi nämä kaivosten gorillat varmaan rupeavat ampumaan liian uteliaita, kuten suuressa maailmassa tehdään.