Palvelijain kohtelusta

VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen jatkaa päivän Helsingin Sanomissa oman työllisyyspolitiikkansa saarnaamista. Hänen mukaansa työvoiman määrän kasvu kasvattaa myös työllisyyttä lisäämällä avoimia työpaikkoja. Mitä enemmän työvoimaa on tarjolla, niin sen paremmat mahdollisuudet sillä on työllistyä.

Häveliäästi Vartianen jättää kertomatta, että tämän teorian toteutuminen edellyttää suuria määriä työttömiä ja palkkojen roimaa alentamista. Vielä parempi tietysti on, jos työvoima on täysin ilmaista. Tekemätöntä työtä löytyy tunnetusti aina ja ilmainen työvoima työllistyy varmasti. Sitä minä en sitten tiedä millä tämän työvoiman on tarkoitus elää vai onko sellaista tarkoitusta ollenkaan.

Kun nostetaan eläkeikää, vaikeutetaan työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä ja tuodaan maahan lisää työvoimaa, niin saadaan paljon joutilaita käsiä vailla työtä. Heitä voi sitten ottaa palvelijoiksi hyväosaisille. Ohjeet palvelijoiden kohteluun voidaan kopioida suoraan vaikkapa Jeesus Siirakin kirjan 33 luvusta:

Rehu ja vitsa ja kuorma aasille, leipä ja kuri ja työ palvelijalle. Pidä palvelija työssä, niin saat itse levätä; jätä hänen kätensä joutilaiksi, niin hän vaatii vapautta. Ies ja ohjakset notkistavat niskan. Häijylle orjalle piinapenkki ja kidutus. Aja hänet työntekoon, ettei hän olisi joutilas, sillä joutilaisuus opettaa paljon pahaa. Pane hänet työhön, niin kuin se hänelle sopii; ja ellei tottele, pane hänet raskaisiin jalkarautoihin.

Jos tämä tuntuu vähän liian vanhanaikaiselta kohtelulta, niin otetaan avuksi vuoden 1795 ohje työntekijän ajankäytöstä:

Palveluskuntaan kuuluvilla on 7 tuntia nukkuakseen, tunti lukeakseen hartauskirjoja, 2 tuntia syödäkseen, 2 tuntia levätäkseen ja 12 tuntia tehdäkseen työtä, mutta sen tulee tapahtua miehen tavoin.

Älkää ottako tätä juttua ihan tosissanne. En joulukiireiden keskellä keksinyt parempaa sanottavaa, mutta halusin toivottaa kaikille lukijoilleni hyvää joulua. Tasan vuoden toimineen kävijälaskurin mukaan teitä on ilahduttavan paljon.