Ammattitaitosuoja ja nälkäpalkka
VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen jatkaa aloittamallaan linjalla. Nyt hän on vaatinut, että työttömän työnhakijan olisi otettava vastaan kaikki tarjottu työ työttömyysetuuden menettämisen uhalla. Hän siis puhuu ammattitaitosuojan poistamisesta tuntematta sitä koskevia nykyisiä säädöksiä. Ammattitaitosuoja kestää vain kolme kuukautta.
Työttömysturvalain 2a luvun 8 § sanoo asiasta näin:
Henkilöllä on kolmen kuukauden aikana työttömäksi työnhakijaksi rekisteröitymisestä tai tätä myöhemmästä päätoimisten opintojen päättymisestä lukien pätevä syy kieltäytyä työstä, joka ei vastaa hänen koulutukseensa ja työkokemukseensa perustuvaa ammattitaitoaan. Kolmen kuukauden aika alkaa alusta, kun henkilö on täyttänyt työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisaika alkaa alusta.
Henkilöllä on kolmen kuukauden aikana työsuhteen alkamisesta pätevä syy erota työstä, josta hän olisi 1 momentin perusteella voinut kieltäytyä menettämättä oikeuttaan työttömyysetuuteen.
Kolmen kuukauden ammattitaitosuoja on siis Vartiaisen mielestä liikaa ja kaikkien pitäisi ottaa kaikki työ vastaan. Tosin sen verran Vartiainen lieventää kantaansa, että tapauskohtaista harkintaa pitää olla. Professorista ei välttämättä tule bussikuskia.
Kyllä tulee, jos professorilla on bussin kuljettamiseen oikeuttava ajokortti ja hänelle sellaista työtä tarjotaan kolmen kuukauden kuluttua työttömäksi rekisteröitymisestä. Jos professori kieltäytyy, niin hän menettää työttömyysetuutensa. Näin sanoo laki jo nyt.
Vartiainen ei näköjään tunne asioita, joita haluaa laittaa uusiksi. Sen lisäksi hänen ymmärryksensä toimii muutenkin oudosti. Hänen viestinsä pääsisältöhän oli, että Suomeen on saatava lisää matalapalkkaisia töitä. Hän haluaa käyttöön Saksan mallin, jossa työttömät määrätään ottamaan vastaan sellaisia töitä, joilla ei elä.
Tästä luultavasti innostuvat vain työnantajat. Nälkäpalkka alentaa kyllä virallista työttömyyttä, mutta samalla yhteiskunta subventoi työnantajia. Koska työllä ei elä, niin on haettava sosiaalietuuksia. Näin kätevästi saadaan joutavat töihin ja yhteiskunta maksaa heidän elämisensä. Työnantaja saa työstä koituvan hyödyn.
Jostain syystä tätä menettelyä tuntuvat suosivan juuri ne, jotka eniten puhuvat julkisen talouden kriisistä ja sosiaalisten tulonsiirtojen kasvusta. Tukien maksaminen ei kuitenkaan häiritse heitä silloin, kun niitä joudutaan maksamaan töissä oleville.
Työantajaa ei välttämättä kiinnosta ottaa ketään ylikoulutettua tai väärin koulutettua töihin. Senkin pitäisi olla ilmeisesti pakollista. Sittenhän vois alkaa puhua pakkotyöllisyydestä.
Työnantaja ei myöskään taida olla kovin kiinnostunut työttömistä työnhakijoista, kun työpaikan vaihtoa havittelevia työllisiäkin on tyrkyllä. Vaatimus ”työttömän on otettava vastaan tarjottua työtä” on siis ihan kuolleena syntynyt oivallus.