Tunkkainen tuulahdus
Menneinä aikoina kunnanisät katsoivat tarkasti, keitä kuntaan päästettiin asumaan. Vieraan kunnan sosiaalitapaukset kyydittiin kunnanrajalle ja sopimattomaksi katsottuja perheitä ajettiin miesjoukolla ulos kunnasta.
Aikojen luulisi muuttuneen, mutta eipä siltä näytä. Sanomalehti Karjalainen kertoi tänään, kuinka pohjoiskarjalainen Polvijärven kunta esti erään henkilön paluumuuton kuntaan iäkkään isoäitinsä omaishoitajaksi eväämällä häneltä vuokra-asunnon. Kunnalla on vapaita asuntoja, mutta paluumuuttaja taisi olla väärä. Hän on romani.
Kunnan vuokra-asunto siis evättiin virallisesti sillä perusteella, että vuodelta 2001 peräisin olevan linjauksen mukaan asunnot on tarkoitettu ensisijaisesti paikkakuntalaisille sekä töihin tai opiskelemaan tuleville. Tätä ohjetta väittävät soveltaneensa sekä asunnonjaosta päättävät virkamiehet että oikaisuvaatimuksen hylännyt kunnanhallitus.
Jos näin tosiaan on, niin mikäpä siinä. Jos kuitenkin vuonna 2001 tehdyn linjauksen jälkeen asuntoja on myönnetty muille kuin nämä kriteerit täyttäville, niin kunta on heikoilla. Jos paluumuuttoa aikonut tekee poliisille esitutkintapyynnön, niin kunnassa tulee monelle peräti hiki. Rikoslain 11 luvun 11 § ei suhtaudu kovin suopeasti syrjintään. Pitkä lainkohta sanoo tapaukseen soveltuvasti lyhennettynä näin:
Joka virkatoiminnassa asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen, perimän, vammaisuuden tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjintänä tai kiskonnantapaisena työsyrjintänä, syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Kunnilla on oikeus jakaa vuokra-asuntojaan omien linjaustensa mukaan, mutta päätösten on oltava johdonmukaisia. Tässä päätöksessä haiskahtaa menneisyyden tunkkainen henki.
Eikö omaishoito muka ole työtä? Kyllä se minusta työstä käy, paitsi rahallisen korvauksensa osalta. Aika tylyä meininkiä, toivottavasti syrjintämahdollisuus tutkitaan.
EX kotikunnassani tonttikauppa peruttiin kun jälkikäteen huomattiin,että ostaja oli romani. No kaiken prosessin jälkeen peruutus piti peruutta ja ostaja sai tonttinsa. Kalliiksihan se kävi kunnalle, mutta väliäkö sillä kuntalaisten rahaahan se vaan oli.