Käsi kättä pesee

Eri viranomaisten saumaton yhteistyö on tavoiteltava asia, mutta pahimmillaan se voi johtaa yksittäisen kansalaisen kannalta ikävään lopputulokseen. Näin tapahtuu silloin, kun yhteistyön ilmeinen tarkoitus on peitellä molempien viranomaisten tekemiä virheitä. Siitä esimerkkinä on tämä tositarina.

Erään päämiehen etuja valvoo yleinen edunvalvoja. Päämiehen omistamalla ja asumalla maatilalla sattui öljyvahinko ja sen maksamiseksi edunvalvoja halusi myydä päämiehen omistaman toisen metsäkiinteistön. Edunvalvoja haki asianmukaisesti myyntilupaa maistraatilta ja maistraatti sen myönsi edunvalvojan ilmoittamilla perusteilla.

Lupaa myöntäessään maistraatti ei maininnut oman päätöksensä täytäntöönpanokelpoisuudesta mitään. Hallintolainkäyttölain 31 §:n mukaan päätös voidaan panna täytäntöön vasta sitten, kun se on saanut lainvoiman. Erityisistä syistä päätös voidaan panna täytäntöön heti, mutta silloin ne syyt on mainittava itse päätöksessä.

Maistraatin päätöksessä ei täytäntöönpanokelpoisuudesta siis sanottu yhtään mitään, joten päätös oli tältä osin lainvastainen. Lailliseksi se olisi tullut valitusajan kuluttua umpeen. Yleisellä edunvalvojalla oli kuitenkin kiire ja hän myi kiinteistön heti päätöksestä tiedon saatuaan. Maistraatti ja edunvalvoja siis käytännössä mitätöivät asianosaisen valitusoikeuden.

Myyntiluvan myöntämisen ainoa perustekin on osoittautunut virheelliseksi. Öljyvahinko oli jo lupaa myönnettäessä kokonaan maksettu myrskyn kaataman metsän myyntituloilla. Kun tämä tosiasia kerrottiin sekä edunvalvojalle että maistraatille, niin silloin löytyi lisäperusteluja. Päämiehen asuminen maatilalla rupesi laskelmien mukaan näyttämään sietämättömän kalliilta ja sekä auton että traktorin ylläpitokustannukset romauttavat hänen taloutensa. Mainittakoon, että päämies lievästä kehitysvammastaan huolimatta on vakituisessa työssä.

Nyt näyttää ikävästi siltä, että maistraatti ja edunvalvoja peittelevät toistensa virheitä. Edunvalvoja haki myyntilupaa tarpeettomasti. Maistraatti myönsi tarpeettoman luvan ja teki täytäntöönpanokelpoisuuden osalta lainvastaisen päätöksen. Edunvalvoja toimi tämän lainvastaisen päätöksen mukaisesti odottamatta päätöksen lainvoimaiseksi tuloa.

Molemmilla viranomaisilla on oma lehmä syvällä ojassa. Ei siis mikään ihme, että päämiehen taloudellinen tilanne on viranomaisyhteistyön tuloksena ruvennut näyttämään todella toivottomalta ja vaatii omaisuuden myyntiä.

Tässä ei ole kyseessä mikään juhlava salaliitto, vaan pelkkä virheiden paljastumisen pelko. Virheitähän sattuu, mutta tässä tapauksessa virheen myöntäminen ja korjaaminen aiheuttaisi valtavasti lisätyötä. Jo tehty kiinteistökauppa pitäisi purkaa, rahat palauttaa ja tehdä muut tarpeelliset varallisuusjärjestelyt.  Virheellisten päätösten aiheuttama vahinko on kätevämpää laittaa sen kaikkein heikoimman osapuolen kannettavaksi.

(Minulla on asianomaiselta saatu lupa kirjoittaa tästä asiasta. Yleiseltä edunvalvojalta ja maistraatilta en lupaa tarvitse.)