Kotiläksyt tekemättä

Perussuomalaisten europarlamentaarikko Sampo Terho esitteli eilen talousteesejään. Tänään puoluejohto, eduskuntaryhmä ja varsinkin kenttäväki ovat sanoutuneet niistä joukolla irti, joten ne jäänevät Terhon ja muutamien muiden yksityisajatteluksi. Muuten en rupea neuvomaan vieraan pöydän väkeä, mutta eräs lukemani Terhon haastattelu pisti ikävästi silmiini. Hän sanoi näin:

– Kuuden kuukauden työttömyyden jälkeen tulee ottaa vastaan mikä tahansa tarjottu työ. Nykyinen järjestelmä ei kannusta muuhun kuin nauttimaan 2,5 euron tuoppeja tuolla edullisemmassa kuppilassa.

Nämä kaksi lausetta osoittavat, että Terho ei ole tehnyt kotiläksyjään ja että hän on omaksunut suunnilleen kokoomusnuorten näkemyksen työttömyydestä. Työttömät ovat työttömiä tahallaan eikä mikään tarjottu työ kelpaa. Mukavampi on lojua kotisohvalla tai särpiä halvassa kuppilassa olutta.

Työttömysturvalain 2a luvun 8 § sanoo ammattitaitosuojasta näin:

Henkilöllä on kolmen kuukauden aikana työttömäksi työnhakijaksi rekisteröitymisestä tai tätä myöhemmästä päätoimisten opintojen päättymisestä lukien pätevä syy kieltäytyä työstä, joka ei vastaa hänen koulutukseensa ja työkokemukseensa perustuvaa ammattitaitoaan. Kolmen kuukauden aika alkaa alusta, kun henkilö on täyttänyt työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisaika alkaa alusta.

Ei Terho ainoa tästä asiasta tietämätön ole. Itse asiassa suunnilleen kaikki työttömien “laiskottelusta” paasaavat osoittautuvat yleensä täysin tietämättömiksi sekä ammattitaitosuojan kestosta että yleensäkin työttömyydestä. Erityisesti työvoimapolitiikan, työllistämistoimenpiteiden ja palkkatyöhön työllistymisen väliset erot ovat heille hepreaa. Kun he lukevat jonkin työn teettämisestä kuntouttavana työtoimintana, niin he kehuvat tehokasta työllistämistä.  Kun he näkevät työttömän lumitöissä, niin he kiittelevät kunnan työllistämispolitiikkaa.

He eivät tajua, että nämä työllistetyt tekevät töitä ilman palkkaa. Kaikille kotitehtävänsä laiminlyöneille keskustelijoille saattaisi tehdä hyvää joutua työvoimaviranomaisten pyöriteltäväksi. Silloin heille selviäisi työllistämistoimenpiteiden ja palkkatyön välinen ero.

Poliitikoille riittäisi perehtyminen voimassaolevaan lainsäädäntöön ennen lakimuutosten vaatimista. Muuten tulee vahingossa vaadittua sellaista, mikä jo on laissa. Tai tulee vaadittua lakiin lievennystä, vaikka oli tarkoitus vaatia tiukempaa lakia.