Kotiläksyt tekemättä

Perussuomalaisten europarlamentaarikko Sampo Terho esitteli eilen talousteesejään. Tänään puoluejohto, eduskuntaryhmä ja varsinkin kenttäväki ovat sanoutuneet niistä joukolla irti, joten ne jäänevät Terhon ja muutamien muiden yksityisajatteluksi. Muuten en rupea neuvomaan vieraan pöydän väkeä, mutta eräs lukemani Terhon haastattelu pisti ikävästi silmiini. Hän sanoi näin:

– Kuuden kuukauden työttömyyden jälkeen tulee ottaa vastaan mikä tahansa tarjottu työ. Nykyinen järjestelmä ei kannusta muuhun kuin nauttimaan 2,5 euron tuoppeja tuolla edullisemmassa kuppilassa.

Nämä kaksi lausetta osoittavat, että Terho ei ole tehnyt kotiläksyjään ja että hän on omaksunut suunnilleen kokoomusnuorten näkemyksen työttömyydestä. Työttömät ovat työttömiä tahallaan eikä mikään tarjottu työ kelpaa. Mukavampi on lojua kotisohvalla tai särpiä halvassa kuppilassa olutta.

Työttömysturvalain 2a luvun 8 § sanoo ammattitaitosuojasta näin:

Henkilöllä on kolmen kuukauden aikana työttömäksi työnhakijaksi rekisteröitymisestä tai tätä myöhemmästä päätoimisten opintojen päättymisestä lukien pätevä syy kieltäytyä työstä, joka ei vastaa hänen koulutukseensa ja työkokemukseensa perustuvaa ammattitaitoaan. Kolmen kuukauden aika alkaa alusta, kun henkilö on täyttänyt työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevan työssäoloehdon ja työttömyyspäivärahan enimmäisaika alkaa alusta.

Ei Terho ainoa tästä asiasta tietämätön ole. Itse asiassa suunnilleen kaikki työttömien “laiskottelusta” paasaavat osoittautuvat yleensä täysin tietämättömiksi sekä ammattitaitosuojan kestosta että yleensäkin työttömyydestä. Erityisesti työvoimapolitiikan, työllistämistoimenpiteiden ja palkkatyöhön työllistymisen väliset erot ovat heille hepreaa. Kun he lukevat jonkin työn teettämisestä kuntouttavana työtoimintana, niin he kehuvat tehokasta työllistämistä.  Kun he näkevät työttömän lumitöissä, niin he kiittelevät kunnan työllistämispolitiikkaa.

He eivät tajua, että nämä työllistetyt tekevät töitä ilman palkkaa. Kaikille kotitehtävänsä laiminlyöneille keskustelijoille saattaisi tehdä hyvää joutua työvoimaviranomaisten pyöriteltäväksi. Silloin heille selviäisi työllistämistoimenpiteiden ja palkkatyön välinen ero.

Poliitikoille riittäisi perehtyminen voimassaolevaan lainsäädäntöön ennen lakimuutosten vaatimista. Muuten tulee vahingossa vaadittua sellaista, mikä jo on laissa. Tai tulee vaadittua lakiin lievennystä, vaikka oli tarkoitus vaatia tiukempaa lakia.

Kommentit (1)
  1. Teppo Palmroos
    22.1.2013, 17:15

    Tuo pisti minunkin korviin eilen uutisissa. Aika kiteyttävä esimerkki.

Kommentointi suljettu.

Käsi kättä pesee

Eri viranomaisten saumaton yhteistyö on tavoiteltava asia, mutta pahimmillaan se voi johtaa yksittäisen kansalaisen kannalta ikävään lopputulokseen. Näin tapahtuu silloin, kun yhteistyön ilmeinen tarkoitus on peitellä molempien viranomaisten tekemiä virheitä. Siitä esimerkkinä on tämä tositarina.

Erään päämiehen etuja valvoo yleinen edunvalvoja. Päämiehen omistamalla ja asumalla maatilalla sattui öljyvahinko ja sen maksamiseksi edunvalvoja halusi myydä päämiehen omistaman toisen metsäkiinteistön. Edunvalvoja haki asianmukaisesti myyntilupaa maistraatilta ja maistraatti sen myönsi edunvalvojan ilmoittamilla perusteilla.

Lupaa myöntäessään maistraatti ei maininnut oman päätöksensä täytäntöönpanokelpoisuudesta mitään. Hallintolainkäyttölain 31 §:n mukaan päätös voidaan panna täytäntöön vasta sitten, kun se on saanut lainvoiman. Erityisistä syistä päätös voidaan panna täytäntöön heti, mutta silloin ne syyt on mainittava itse päätöksessä.

Maistraatin päätöksessä ei täytäntöönpanokelpoisuudesta siis sanottu yhtään mitään, joten päätös oli tältä osin lainvastainen. Lailliseksi se olisi tullut valitusajan kuluttua umpeen. Yleisellä edunvalvojalla oli kuitenkin kiire ja hän myi kiinteistön heti päätöksestä tiedon saatuaan. Maistraatti ja edunvalvoja siis käytännössä mitätöivät asianosaisen valitusoikeuden.

Myyntiluvan myöntämisen ainoa perustekin on osoittautunut virheelliseksi. Öljyvahinko oli jo lupaa myönnettäessä kokonaan maksettu myrskyn kaataman metsän myyntituloilla. Kun tämä tosiasia kerrottiin sekä edunvalvojalle että maistraatille, niin silloin löytyi lisäperusteluja. Päämiehen asuminen maatilalla rupesi laskelmien mukaan näyttämään sietämättömän kalliilta ja sekä auton että traktorin ylläpitokustannukset romauttavat hänen taloutensa. Mainittakoon, että päämies lievästä kehitysvammastaan huolimatta on vakituisessa työssä.

Nyt näyttää ikävästi siltä, että maistraatti ja edunvalvoja peittelevät toistensa virheitä. Edunvalvoja haki myyntilupaa tarpeettomasti. Maistraatti myönsi tarpeettoman luvan ja teki täytäntöönpanokelpoisuuden osalta lainvastaisen päätöksen. Edunvalvoja toimi tämän lainvastaisen päätöksen mukaisesti odottamatta päätöksen lainvoimaiseksi tuloa.

Molemmilla viranomaisilla on oma lehmä syvällä ojassa. Ei siis mikään ihme, että päämiehen taloudellinen tilanne on viranomaisyhteistyön tuloksena ruvennut näyttämään todella toivottomalta ja vaatii omaisuuden myyntiä.

Tässä ei ole kyseessä mikään juhlava salaliitto, vaan pelkkä virheiden paljastumisen pelko. Virheitähän sattuu, mutta tässä tapauksessa virheen myöntäminen ja korjaaminen aiheuttaisi valtavasti lisätyötä. Jo tehty kiinteistökauppa pitäisi purkaa, rahat palauttaa ja tehdä muut tarpeelliset varallisuusjärjestelyt.  Virheellisten päätösten aiheuttama vahinko on kätevämpää laittaa sen kaikkein heikoimman osapuolen kannettavaksi.

(Minulla on asianomaiselta saatu lupa kirjoittaa tästä asiasta. Yleiseltä edunvalvojalta ja maistraatilta en lupaa tarvitse.)

Kommentit (3)
  1. Jos on todella ikävä edunvalvoja, vie kaiken, ei ole ainoita tapauksia.

  2. Hämmästyttävää
    21.1.2013, 16:19

    Eikös tuossa olisi jo aihetta kanteluun ylimmille lainvalvojille. Jos edunvalvonta lipsuu, eniten turvaa tarvitsevilla ihmisillä ei ole vähäisintäkään oikeussuojaa.
    Kuka muuten valvoo tällaisessa tilanteessa, että kauppahinta on ollut myyjän etujen mukainen? Nämäkö joista blogi kertoo?

Kommentointi suljettu.