Jotta totuus ei unohtuisi

Ihan päättäjiä myöten ihmiset sekoittavat usein työllistämisen ja työvoimapolitiikan keskenään. Luulisi jokaisen ymmärtävän, että työllistäminen on sitä, että työtön palkataan tekemään työtä työehtosopimuksen mukaisella palkalla. Työvoimakoulutus, työkokeilu ja erityisesti kuntouttava työtoiminta ovat työvoimapolitiikkaa, jota myös tempputyöllistämiseksi sanotaan.

Jos joku ei vielä tiedä, niin kunnan säästöt ja ilmaistyövoiman saanti ovat kuntouttavan työtoiminnan ainoat tavoitteet. Laissa kuntouttavasta työtoiminnasta ei ole mitään muuta kuntouttamiseen viittaavaa kuin lain nimi.

Nykyisin kunta joutuu korvaamaan Kelalle puolet työmarkkinatuen aiheuttamista kustannuksista, ellei se järjestä kuntouttavaa työtoimintaa. Kun toimintaa järjestetään, poistuu tämä maksuvelvollisuus ja kunta saa lisäksi 10,09 euroa päivässä lisää rahaa jokaisesta kuntoutettavasta. Toiminta siis on kunnan kannalta ehdottoman kannattavaa.

Kuntoutettava itse saa pelkän työmarkkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen ruokarahan korvaukseksi työpanoksestaan.

Kuntoutettavaksi joutumiseen riittää pelkkä työttömyys. Jos henkilö on saanut työmarkkinatukea 500 päivän ajan tai työttömyyspäivärahan jälkeen työmarkkinatukea 180 päivän ajan, hänet luokitellaan kuntoutettavaksi. Samoin kuntoutettava on sellainen henkilö, jonka pääasiallinen toimeentulo on muodostunut toimeentulotuesta 12 kuukauden ajan. Työkyvyllä ja työhaluilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Tai on sentään. Jos työkyky on alentunut, niin henkilö ei kelpaa kuntoutettavaksi. Vain priimatavara kelpaa.

Ettekö usko? Näin se kuitenkin lain mukaan sujuu:

Kun edellä mainitut määräajat täyttyvät, laaditaan työttömälle TE-toimistossa aktivointisuunnitelma. Jos TE-toimisto arvioi, että henkilölle ei voida tarjota oikeaa työtä kolmen kuukauden sisällä, on aktivointisuunnitelmaan pakko sisällyttää kuntouttava työtoiminta. Jos tässä vaiheessa arvioidaan, että henkilö ei työ- tai toimintakyvyn rajoitusten vuoksi voi osallistua kuntouttavaan työtoimintaan, niin hänet ohjataan saamaan sosiaali- tai terveyspalveluja. Laki siis kertoo ihan selvin sanoin, että vajaakuntoinen ei kelpaa kuntoutettavaksi.

Voi kuntouttavasta työtoiminnasta kieltäytyä, mutta silloin menettää työttömyysetuutensa ja joutuu turvautumaan kunnan toimeentulotukeen. Sitä alennetaan kieltäytymisen takia 20 % ja kieltäytymisen toistuessa 40 %. Orjatyövoiman rekrytointi on siis järjestetty tehokkaasti.

Nyt joku taas närkästyy ja sanoo, että onhan kaikki työ parempaa kuin kotona makaaminen. On tietenkin, ainakin yhteiskunnan kannalta. Se ilmaiseksi töitä tekevä ei välttämättä riemuitse saadessaan tehdä rinnakkain samaa työtä sellaisen kanssa, jolle maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.