Lain mukaan

Olen jo kauan tiennyt, että kunnissa päätöksiä tehdään usein ihan fiilispohjalta. Jossain lyödään lukkoon kanta, jota sitten ajetaan johdonmukaisesti loppuun asti. Kun joltain päättäjältä tiedustelee mielipiteen tarkempia perusteluja, niin niitä ei löydy tai vastaukseksi saa vain yleistasolla pyörivää yleisen hyvän hymistelyä.

Yksi näitä asioita on kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen. Tästä kirjoitin viimeksi jutussani Iloista tietamattomyytta, joten ei siitä tällä kertaa kovin paljoa enempää. Sanonpahan vain vielä kerran, että jos ja kun krooninen alkoholisti sijoitetaan kuntouttavaan työtoimintaan ilman terveydentilan tarkempaa tutkimista, niin lakia on rikottu. Sosiaali- tai terveyspalveluja tarvitseva on ihan selvän lain kirjaimen mukaan ohjattava niiden piiriin jo aktivointisuunnitelman laatimisvaiheessa. Aktivointisuunnitelman laatijat eivät ole terveysalan ammattilaisia eikä työkyvyn toteamiseksi riitä amatöörin silmämääräinen arvio.

Aiheenani tänään on lautakunnan toimiminen hallinnollisena tuomioistuimena. Kun vaikkapa sote-lautakunnan käsiteltäväksi tuodaan oikaisuvaatimus sosiaalityöntekijän päätökseen, niin silloin ei enää pelkkä näppituntuma riitä päätöksenteon pohjaksi. Päätöksen on perustuttava lakiin ja päätös on pystyttävä perustelemaan juridisesti pätevästi.

Otetaanpa pari esimerkkiä, jotka joko ovat kuvitteellisia tai sitten eivät ole.

Sosiaaltyöntekijä on alentanut toimeentulotukea 20 % työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymisen takia ja päätöksestä on tehty oikaisuvaatimus sillä perusteella, että samalla ei ole laadittu toimeentulotukilain 10 §:n 2 momentin edellyttämää suunnitelmaa itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi. Lautakunnalla ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä oikaisuvaatimus, koska päätös on selkeästi vastoin lakia. Tällainen suunnitelma on laadittava yhdessä asiakkaan ja TE-toimiston kanssa aina silloin, kun toimeentulotukea alennetaan kieltäytymisen perusteella.

Vaikkaanpa, että tätä lainkohtaa rikotaan erittäin yleisesti kaikkialla ja lautakunnat siunaavat lainvastaisen menettelyn ihan silkkaa tietämättömyyttään.

Toinen esimerkkitapaus. Sosiaalityöntekijä on toimeentulotukilaskelmassa ottanut huomioon tukikuukauden ja kahden sitä edeltävän kuukauden tulot. Tuloiksi hän on laskenut kaikki kaksikymppiset, jotka tuen hakija on kavereiltaan saanut pikkuvippien takaisinmaksuna. Lautakunta hylkää oikaisuvaatimuksen, mutta ei osaa perustella päätöstään juridisesti.

Ei varmasti osaa, koska sitä ei voi perustella laillisesti mitenkään. Sosiaalityöntekijän päätös on kahdellakin eri tavalla vastoin lakia. Toimeentulotukilain 15 §:n mukaan tuki määrätään kuukaudelta ja KHO:n ennakkopäätös 5.7.2007 (3668/3/06 taltio 1800) on harvinaisen selkeä. Sen mukaan toimeentulotuen perusteena olevia tuloja laskettaessa tulot otetaan huomioon vain siltä ajanjaksolta, jota myönnettävä toimeentulotukikin koskee. Aiempien kuukausien tuloja ei saa ottaa laskelmaan mukaan.

Toinen lainvastaisuus on pienten satunnaisten rahamäärien laskeminen tuloksi. Toimeentulotukilain 11 §:n 2 momentin mukaan tuloina ei oteta huomioon vähäisiksi katsottavia ansiotuloja ja avustuksia. Saman pykälän 3 momentin mukaan vähäinen ansiotulo on 150 euroa. Vähäisen avustuksen euromäärää ei laki kerro, mutta 3 momentin nojalla myös se summa on 150 euroa.

Minä olen luvannut myös ja erityisesti luottamushenkilönä seurata päätösten lainmukaisuutta. Siksi kerron tämänkin asian jo ennen kuin uusi sote-lautakunta on käsitellyt ensimmäistäkään oikaisuvaatimusta.