Ilman palkkaa
Eilen Yle Teemalla esitettiin kaksi jaksoa vuodelta 1988 peräisin olevasta Lapinlahden Lintujen sketsisarjasta Seitsemän kuolemansyntiä. Yhdessä sketsissä illan ohikiitävänä teemana oli ahneus; mistä se saa alkunsa ja mihin se johtaa.
Iso-Veera asui maalla työteliään isänsä kanssa ja kaipasi ihmisten ilmoille. Isä oli kuitenkin tiukkana ja julisti, että ihmisen pitää tehdä työtä. Rempseästi paikalle saapunut tukkilaisjoukko pyysi Veeran kahvinkeittäjäkseen ja neito tietenkin suostui. Tukkilaiset olivat kovia työmiehiä. Kelloa ja kalenteria katsomatta he paiskoivat töitä ja sillä työllä rahoitettiin Suomen hyvinvointi. Saatiin autot, televisiot ja osakkeenomistajien kassakaapit täyteen.
Sitten paikalle ilmestyi voimayhtiön mies kertomaan, että nyt työ loppuu. Yhtiön osakkeenomistajat haluavat enemmän rahaa ja uittojokeen rakennetaan voimalaitos. Tukkilaiset nousivat kapinaan, koska he halusivat tehdä työtä. He sanoivat tekevänsä sitä vaikka ilman palkkaa. Voimayhtiön mies kävi naureskellen soittamassa yhden puhelun ja palasi kertomaan hyvät uutiset. Tukkilaiset saavat jatkaa työtään, mutta tietenkin ilman palkkaa. Oikeus oli voittanut ja tukkilaisjoukko riemuitsi.
Lopuksi kertoja teki yhteenvedon: Niin tukkilaiset saivat jatkaa osakkeenomistajia vaurastuttavaa työtään ilman palkkaa koko loppuikänsä. Ja kun oikein tarkkaan ajatellaan, niin se oli niille kusipäisille tukkilaismulkuille ihan oikein.
Aikaansa edellä olivat Lapinlahden Linnut. Vuonna 1988 ei vielä tunnettu näitä nykyisin niin tavallisia palkattomia töitä kuten kuntouttava työtoiminta tai työkokeilu. Nyt ne ovat arkipäivää ja niihin osallistuvat kuulemma käyttäytyvät kuten sketsin tukkilaiset. Minulle on monella suulla kerrottu, että käsipelillä tiilitaloja kuntouttavana työtoimintana purkaneet miehet olivat huolissaan vain siitä, että työ aikanaan loppuu. Palkattomuus ei heitä ollenkaan häirinnyt, koska itse työ oli heille henki ja elämä.
Yksikään kuntouttavaan työtoimintaan osallistunut ei ole tätä asiaa minulle näin kertonut, vaan kertojat ovat olleet enemmänkin niitä voimayhtiön miehiä. Sinä päivänä kun joku kuntoutettava tulee sanomaan minulle saman, niin lausun tuon sketsin kertojan loppuyhteenvedon.
Ei minulla työntekoa vastaan mitään ole, mutta ilmaista työtä? Ei kiitos. Kuntouttava työtoiminta on heikko-osaisten törkeää hyväksikäyttöä. Tukkilaiseksi en ryhdy, voimayhtiökin kiinnostaa enemmän, mikäli maksavat TES:n mukaisen palkan…
Mutta kuntouttavan päättymisestähän ei tarvitse olla huolissaan: siinä vaiheessa koittaa eläkeikä.