Oikaisuvaatimus ja ansiotulo

Olen jo kauan ollut sitä mieltä, että kunnallinen lautakunta ensimmäisenä muutoksenhakuasteena viranhaltijan päätöksiin on väärä paikka käsitellä päätösten lainmukaisuutta. Koko oikaisuvaatimusvaiheen ainoa tarkoitus tuntuu olevan lannistaa muutoksenhakija luopumaan vaatimuksistaan. Päätös nimittäin muuttuu lautakunnassa vain aniharvoin.

Lautakuntien jäsenet eivät ymmärrä olevansa muutoksenhakuasioissa hallintotuomioistuin, jonka on nojattava päätöksensä vain lakiin ja syihin. Mikään näppituntuma ei kerta kaikkiaan riitä.  Tätäkin suurempi ongelma on se, että lautakuntien jäsenet ovat täysin asian valmistelijoiden armoilla. Harvalla on juridista asiantuntemusta, joten joudutaan luottamaan virkamiesten esityslistateksteihin. Ne taas saattavat joskus olla hyvinkin puolueellisia ja jopa suorastaan virheellisiä.

Otetaanpa esimerkki, joka saattaa olla kuvitteellinen tai sitten ei ole. Henkilö on hakenut toimeentulotukea vaikkapa maaliskuulle. Hakemuksen yhteydessä hän on toimittanut jo aiemmin pyydetyt kahden kuukauden tiliotteet sosiaalityöntekijälle.

Hakijalla onkin ollut poikkeuksellista tuuria ja hyviä kavereita alkuvuodesta. Tammi-helmikuun aikana hän on saanut aiemmin antamiaan pikkuvippejä takaisin useilta henkilöiltä yhteensä peräti parin sadan euron edestä. Nämä pikkusummat on nyt vähennetty maaliskuun toimeentulotuesta viranhaltijan päätöksellä.

Asian valmistelija kirjoittaa esityslistalle, että hakijalla on ollut käytössään aikaisimpina kuukausina tuloja, jotka olisivat vaikuttaneet hänen toimeentulotukeensa. Siksi toimeentulotuesta annetun lain 15 §:n 3 momentin nojalla nämä tulot otetaan taannehtivasti huomioon maaliskuun toimeentulotukea vähentävinä sosiaalityöntekijän päätöksen mukaisesti.

Eikös kuulostakin vakuuttavalta? Kyseinen lainkohta sanoo kuitenkin näin:

Sellainen ansiotulo, joka ei ole ollut tiedossa toimeentulotuesta päätettäessä, voidaan ottaa jälkikäteen tulona huomioon, jos toimeentulotukea haetaan päätöstä seuraavien kahden ensimmäisen kalenterikuukauden aikana, jollei sitä voida pitää kohtuuttomana. Tukea myönnettäessä on tuen hakijalle ilmoitettava mahdollisuudesta ottaa kyseessä oleva tulo huomioon taannehtivasti.

Nyt pitäisi ruveta hälytyskellojen soimaan jo ihan arkijärjelläkin ajatellen. Jokainen tietää, että takaisin saatu pikkuvippi ei ole ansiotuloa, vaan se on takaisin saatu pikkuvippi. Lisäksi sitä arkijärkeä pitäisi käyttää senkin miettimiseen, onko kahden kuukauden aikana pikkusummina takaisin saatujen omien rahojen huomioon ottaminen kohtuullista. Vielä pitäisi huomata kysyä sekin, onko hakijalle ilmoitettu etukäteen mahdollisuudesta ottaa nämä summat huomioon.

Puutteellisen ja suoraan sanoen tarkoitushakuisen valmistelun avulla lautakuntaa vedetään nenästä ja saadaan se tekemään haluttu päätös. Hallinto-oikeudesta sitten tuleekin näpeille kunnolla. Tietysti vain siinä tapauksessa, että asiakkaalla on halua ja osaamista valittaa sekä ennen kaikkea uskoa oikeudenmukaisuuteen. Ne yleensä tapetaan jo tässä ensimmäisessä käsittelyvaiheessa.