Sontalaatikon satoa

Netissä riehuvat vailla alkeellisiakaan käytöstapoja olevat ns. maahanmuuttokriittiset tai oikeastaan ihmisarvokriittiset vaikuttavat usein vähämielisiltä. Saattavat he sitä ihan oikeastikin olla, mistäpä minä sen tietäisin. Heille ei kelpaa se, että ilmoitin eilisessä jutussani pysytteleväni poissa koulukeskustelusta. Sehän tarkoittaa heidän mielestään sitä, että olen mokuttaja ja kukkahattuinen punikkihyysäri. Sellaisesta ja sellaiselle saa sanoa ihan mitä tahansa.

Näin vanha ystäväni Leon Degrelle eli Klaus Elovaara eilen:

Sankariainesta tämä vanha natsihöppänä. Hän uskalsi sanoa selän takana sanoneensa noin pahasti. Tosiasiassa hän sanoi paljon kesymmin, mutta ajatus lienee ollut suunnilleen tuo. Se vain kavereille kerrottaessa jalostui. En muuten sanonut tekeväni tutkintapyyntöä. Kysäisin vain Klasun mahdollista halua käräjille. Ei poliisikaan viitsi tutkia tuollaisen höynän puheita ja resurssien tuhlausta se olisikin. Ja sitten hurrataan kalja pärskyen:

Tälle Koloveden kansallispuiston matkailualan yrittäjälle voin kertoa, että en ole homoseksuaali. Hän siis saa suunnata mahdollisen seksuaalisen mielenkiintonsa jonnekin muuanne. Tuo hakkaamisestani haaveileminen on tähänkin asti jäänyt haaveiluksi ja sellaisena se pysyykin. Ehkä se kuitenkin nostattaa haaveilijan itsetuntoa ja saa hänet näkemään itsensä sankarina.

Viimeinen kommentoija on oikeastaan tässä kuvassa turhaan, koska hän sanoo muille keskustelijoille ovelasti vastaan. Nämä tosin ovat liian tolloja tajutakseen sitä. Nämä ovat aikuisia, joten kuka vielä ihmettelee lasten ja nuorten huonoja käytöstapoja?

Näiden tyyppien ansiosta sain taas yhden jutun harvinaiseen luokkaan huumori.