Kuntouttava työtoiminta ja kuntatalous

Kun puhutaan työllistämisestä, kuntouttavasta työtoiminnasta ja työkokeilusta, niin ainakin osa meidän kuntamme päättäjissä losauttaa korvansa lukkoon. He ymmärtävät kyllä työttömyysongelman ja työllistämisen tärkeyden, mutta heille kaikki edellä mainitut toimenpiteet ovat sitä työllistämistä. Tämä on osaksi välinpitämättömyyttä ottaa asioista selvää ja osaksi valtiovallan tahallisen käsitteiden sekoittamisen tulosta.

Minä tarkoitan työllistämisellä sitä, että ihminen palkataan töihin joko palkkatuella tai ilman. Oleellista on, että hänelle maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Kuntouttavasta työtoiminnasta on annettu ihan oma lakinsa ja työkokeilu on työvoimapoliittinen toimenpide. Näitäkin kutsutaan virheellisesti työllistämiseksi.

Jos keskustelukumppani alkaa näistä asioista puhuttaessa kertoilla näkemyksiään peruskoululaisten työelämään tutustumisesta tai minkä tahansa alan opiskeluun kuuluvasta harjoittelusta, niin hän on ikävä kyllä auttamattomasti pihalla.

Kenenkään kujalla oleminen ei kuitenkaan ole tällä kertaa aiheeni, vaan kerron valtiovallan suunnitelmista painostaa kuntia lisäämään kuntouttavaa työtoimintaa.

Ainakin päättäjien pitäisi olla selvillä siitä, että kunnilla on velvollisuus järjestää kuntouttavaa työtomintaa pitkäaikaistyöttömille. Kun työttömyys on jatkunut 500 päivää, niin terve ja työkykyinen henkilö ohjataan kuntouttavaan työtoimintaan. Järjestämisvastuu on kunnilla, mutta kunta voi ohjata työttömiä myös yhdistysten, säätiöiden ja uskonnollisten yhdyskuntien palvelukseen.

Jos kunta ei täytä tätä velvoitettaan, niin se joutuu maksamaan valtiolle puolet työttömän saamasta työmarkkinatuesta. Tämä on se paljon puhuttu kuntien sakkomaksu ja siihen on vuoden 2015 alusta tulossa kaksikin suurta muutosta.

Velvollisuus alistua kuntouttavaan työtoimintaan tulee alkamaan 500 työttömyyspäivän sijaan jo 300 päivän työttömyyden jälkeen ja kuntouttamisvelvoitteen laiminlyövät kunnat joutuvat maksamaan valtiolle koko työmarkkinatuen. Jo nyt lisäporkkanana kunnille on 10,09 euron korvaus jokaisesta kuntouttavassa työtoiminnassa olevasta jokaiselta kuntoutuspäivältä. Tämä kannustin säilyy ennallaan.

Tästä ei voi seurata mitään muuta kuin kuntouttavan työtoiminnan lisääntyminen. Täysin terveet ihmiset tekevät kuntouttavan työtoiminnan nimellä ihan tavallista työtä kunnissa, yhdistyksissä, säätiöissä ja uskonnollisissa yhteisöissä. Kunnan ei tarvitse maksaa osuuttaan työmarkkinatuesta ja lisäksi kunta ansaitsee 10,09 euroa jokaiselta päivältä. Kuntoutettava työtön saa työmarkkinatuen ja yhdeksän euron kulukorvauksen päivässä.

Puhtaasti kuntatalouden kannalta tämä on niin järkevää, että en yhtään ihmettele kunnanjohtajamme harmittelua kuntouttavana työtoimintana purettavien rakennusten loppumisesta. Ne kuntoutettavat kyllä suoraan sanottuna paskat nakkaavat kuntataloudelle ja marssivát sosiaalitoimistoon hakemaan täydennystä välttämättömiin elinkustannuksiin toimeentulotukena. Sitä he myös saavat, koska laskennallista vajausta näillä “tuloilla” syntyy ilman muuta.

Juuan sote-lautakunta päätti 18.4. esittää kunnahallitukselle, että valtion maksama korvaus 10,09 euroa päivässä/kuntoutettava maksetaan jatkossa niille yhdistyksille, säätiöille ja uskonnollisille yhteisöille, joille kunta on näitä kuntoutettavia ohjannut töihin. En minä tätä aio vastustaa, vaikka kuntatalouden kannalta olisi viisasta pitää nekin rahat itse.

Vielä viisaampaa olisi antaa rahat työtä tekeville, mutta se ei ole kunnahallituksen päätösvallassa. Kuten ei ikävä kyllä koko kuntouttavan työtoiminnan kieltäminenkään ihmisarvoa alentavana.