Näillä mennään
Nuorisojärjestöjen avustukset näyttävät puhuttavan kovasti varsinkin mielestään liian vähälle jääneitä. Perussuomalaiset nuoret hakivat 55 000 euron avustusta, mutta saivat vain 20 000 euroa. Bloggaava kansanedustaja Reijo Tossavainen on nähnyt avustusten jaossa jopa 30-luvun sananvapauden tukahduttamisen henkeä. Syynä on eräs opetusministeriön virkamies, joka epäili perussuomalaisten nuorisojärjestön toimivan vastoin lain henkeä.
Mikä se semmoinen lain henki sitten on?
Kun puhutaan lain hengestä, niin silloin tarkoitetaan lainsäätäjän perimmäistä tarkoitusta. Se taas selviää sekä lakitekstistä että lain esitöistä. Nuorisolain tapauksessa se selviää heti ensimmäisestä pykälästä:
Tämän lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja.
Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen.
Joillekin tuntuvat tulleen yllätyksenä toisessa momentissa olevat sanat monikulttuurisuus ja kansainvälisyys. Sen ministerön virkamiehen ajatuksia en lähde sen kummemmin arvailemaan, mutta epäilen hänen viitanneen juuri näihin sanoihin. Perussuomalaiset ei puolueena ole erityisen hyvin kunnostautunut monikulttuurisuuden edistäjänä, joten tuskin puolueen nuorisojärjestökään on. Lain muiden tavoitteiden toteutumisesta myös perussuomalaisten nuorisojärjestössä ei kenelläkään liene epäilyksiä.
Jos laki ei miellytä, niin sitä pitää muuttaa eikä huutaa suureen ääneen verisen vääryyden tapahtuneen. Virkamiehen sanat saattoivat hyvinkin olla harkitsemattomia, mutta ei niillä ole ollut mitään merkitystä itse avustusten jaossa. Jakoperusteet on kerrottu ihan selvästi samaisen Nuorisolain 10 §:n 3 momentissa:
Valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja niiden piirijärjestöjen avustukset myönnetään tulosperusteisesti. Tulosperusteita ovat toiminnan laatu, laajuus ja taloudellisuus. Avustusta myönnettäessä otetaan lisäksi huomioon toiminnan ajankohtainen yhteiskunnallinen merkitys sekä avustuksen tarve.
Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Simon Elo ei ilmeisesti ole lukenut tätä lainkohtaa. Hän tuntuu kuvittelevan, että nuorisojärjestöjen avustukset jaetaan kuten puoluetuki vaalimenestyksen perusteella. Tosiasia lienee, että puolueen nuorisojärjestöllä ei ole vielä kovin paljoa näyttöä oman toimintansa tuloksista. Puolue on suhteellisen uusi ja nuorisojärjestötoimintaa vasta käynnistellään.
Sinänsä Elo toimii ihan oikein viedessään asian valitusteitse ratkaistavaksi. Siinäkään ei kova ääni auta, vaan valitusviranomainen tulkitsee suoraan lakia. Taas tullaan siihen samaan asiaan: Jos laki ei miellytä, niin sitä pitää muuttaa. Muutokseen asti mennään entisillä eväillä.
On kyllä vaikea kuvitella, että Vasemmistoliiton nuorisojärjestö olisi kertomasi ehdot objektiivisesti yli 300.000 euron avustuksen edestä täyttänyt. Toki monikulttuurisuutta tukevat, siitä ei liene epäilystä. Sananvapautta lienee kuitenkin sekin, että myös monikulttuurisuuteen kriittisesti suhtautuvat saavat äänensä kuuluviin. Vai onko Sakari niin, että meidän kaikkien on hyväksyttävä kaikki ilma kritiikkiä, vaikka vakaumuksemme toista sanoisi?
Vasemmistoliiton nuorisojärjestön toiminnasta en tiedä yhtään mitään eikä tarkoitukseni ole vertailla eri järjestöjen toimintaa. Halusin vain kertoa mitä lakiin on kirjattu. Kokonaan toinen asia on, että pitääkö laissa olla tällaisia periaatteelisia linjauksia ja yleviä tavoitteita. Jokainen laki on oman aikansa tuote ja tällaiset linjaukset aiheuttavat aina tulkintaongelmia. Mitä vanhemmaksi laki käy, niin sitä enemmän tulee tulkintaongelmia.