Kolmen kerroksen väkeä
Petteri Orpon johtama laajapohjainen työryhmä paiskoi töitä hihat käärittyinä ja nyrkit savessa, kuten moneen kertaan on vakuuteltu. Tuloksena saatiin ylimalkaisia linjanvetoja, joiden seurauksista ei kukaan vielä tiedä mitään. Ainoa varma asia on, että nyt se likainen työ vasta alkaa.
Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri kirjoitti facebookissa, että nyt kunnat jaettiin kolmen kerroksen väkeen. Yhdet eivät saa järjestää mitään sote-palveluja. Toiset saavat järjestää perustason palveluja ja kolmannet myös erikoissairaanhoidon palveluja. Niiden, jotka eivät saa järjestää on tukeuduttava niihin, jotka saavat järjestää.
Käytännössä se tarkoittaa alle 20 000 asukkaan kuntien itsenäisyyden menettämistä. Sosiaali- ja terveyspuolen osuus oman kotikuntani talousarviosta on noin 65 %. Päätösvalta siltä osin tulee siirtymään sinne, missä palveluja saa järjestää eli käytännössä luultavasti Joensuuhun. Sitten otetaan nöyrästi vastaan ne palvelut, joita Joensuu katsoo hyväksi meille antaa ja maksetaan kiltisti laskut.
Professori Kaarlo Tuorin mukaan tämä sotii perustuslaissa säädettyä kunnallista itsehallintoa vastaan. Myös palveluja itse tuottamattomille kunnille on järjestettävä vaikutusmahdollisuus, jotta perustuslain kirjain ja henki täytettäisiin edes rimaa hipoen. Hallinto on siis järjestettävä samalla tavalla kuin kuntayhtymien hallinto on nyt järjestetty. Se sitten siitä hallintohimmeleiden purkamisesta.
Orpon työryhmältä jäi selvittämättä monta muutakin pikkujuttua. Sellainen on esimerkiksi nykyisten kuntayhtymien omaisuuden jako, josta tuleekin melkoinen pesänselvitys. Kuntayhtymät ovat oikeushenkilöitä ja kun koko pakka pannaan uusiksi, ne on purettava. Kaikki rakennukset ja laitteet on hinnoiteltava ja rahat on jaettava osakaskuntien kesken. Tämäkin jätetiin tulevaisuuden varaan.
Kaikkien tärkeimpien asioiden lykkääminen tulevaisuuteen tuo mieleen Kalle Päätalon sedän Kummun Kallen tuumailut: Näkkyypähän, ei ne asiat niin mene, etteikö ne jotenkin mene…
Vakavaa kritiikkiä tuli myös emeritusprofessoti Martti Kekomäeltä. Hän sanoi suoraan, että kansa jaetaan kahtia hyödyllisiin ja hyödyttömiin. Jo nyt Suomi on OECD-maiden jumbosijalla tavassa, jolla se tarjoaa perusterveydenhuollon palveluja kansalaisilleen. Orpon työryhmän jäsenet kuuluvat siihen parempaan kastiin, joka käyttää työterveyshuollon palveluja.
Minä menen tässä kastijaossa vielä pitemmälle. Kastejahan on tässäkin kolme. Ylin kasti käyttää yksityisiä palveluja ja keskikastilla on työterveyshuolto. Se viimeinen eli rupusakki saa sitten tyytyä siihen, mitä jää jäljelle. Näyttää pahasti siltä, että jäljelle jää taas vain niitä murusia, joita rikkaiden pydältä sattuu tipahtamaan lattialle.
Mitäs sitä omaisuutta jakamaan? Laitetaan vaan ovet reikeliin ja jätetään sinne koneet ja laitteet. Kyllä parin vuoden aikana yksityinen isoraha ehtii rakentamaan uudet sairaalat.
Ei se mitään, että kunnat tulevat olemaan(?) kolmessa kerroksessa, mutta me kansalaiset olemme viidessä kerroksessa.
– Rikkaat osatavat palvelut mistä haluavat ja KELA maksaa heille merkittävän osan.
– Ne, joilla on varaa, pitävät sairauskuluvakuutusta ja saavat hakea palvelut yksityiseltä puolelta ja KELA maksaa taas.
– Työelämässä mukana olevilla on – valtaosalla – työterveyshuollon kautta kaikki palvelut, joista KELA maksaa suuren osan.
– Jotkin kunnat tarjoavat palveluseteleitä niille, joilla vara maksaa omavastuuosa päälle ja saavat hakea palvelunsa yksityissektorilta ja KELA ja kunta maksavat loput.
– Vain me työttömät ja pienituloiset eläkeläiset olemme terveyskeskusten satunnaisten palvelujen ”armoilla”.
Tästähän Martti Kekomäkikin puhui!