Lakia, oikeutta ja sananvapautta

Joidenkin ns. maahanmuuttokriittisten käsitys laista, oikeudenkäytöstä ja sananvapaudesta on lievästi sanoen mielenkiintoinen. He yrittävät vääntää lain ihan väkisin tukemaan omia näkemyksiään. Kuvaavaa on, että heidän mielensä muuttuu sen mukaan, kuka kulloinkin on syytteessä sanomisistaan.

Otetaanpa kaksi esimerkkiä päivän sanomalehti Karjalaisen uutisista.

Kontiolahtelainen kunnanvaltuutettu tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoihin. Hän oli Facebookissa kirjoittanut, että tietty maahanmuuttajaryhmä on raiskaajia ja muita rikoksentekijöitä, elää oikeudettomasti sosiaaliturvajäjestelmän varoilla ja on muuttanut maahan paremman elintason perässä olematta tosiasiallisesti vaarassa lähtömaassaan.

Sakko näistä sanomisista on joidenkin mukaan verinen vääryys, oikeusmurha, poliittista ajojahtia ja demlalaisen tuomioistuimen harjoittamaa sananvapauden tukahduttamista.

Toisessa uutisessa kerrottiin, että kahden yksityishenkilön ajama kunnianloukkausssyyte Lieksan sosiaalijohtajaa vastaan hylättiin oikeudessa. Taustalla oli ns. Lieksa-ryhmän jäsenten saama tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Sen oikeudenkäynnin aikoihin sosiaalijohtaja oli lehtihaastattelussa sanonut saaneensa tappouhkauksia ja joku oli sylkenyt hänen päälleen.

Tästä lehtihaastattelusta kaksi Lieksa-ryhmän jäsentä teki rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta. Syyttäjä ei nostanut syytettä, mutta asianomaiset ajoivat sitä itse. He katsoivat sosiaalijohtajan tarkoittaneen heitä ja loukanneen heidän kunniaansa. Rikostoimittaja kuoli kohta jutun julkaisemisen jälkeen, joten häntä ei voitu kuulla todistajana.

Syyte siis hylättiin. Tämän ei pitäisi yllättää ketään, koska juttu oli todella huteralla pohjalla. Tiettävästi sosiaalijohtaja ei ollut maininnut uhkailijoiden ja sylkijöiden nimiä, mutta silti kaksi henkilöä huomasi kunniaansa loukatun. Ehkä he tunnistivat itsensä näistä tappouhkauksista ja sylkemisistä, joten oikeastaan syytettyjen ja asianomistajien paikkoja olisi kai pitänyt vaihtaa.

Tämän syytteen hylkääminen oli täsmälleen samojen keskustelijoiden mukaan verinen vääryys, oikeusmurha, poliittista ajojahtia ja osoitus demlalaisen tuomioistuimen mädännäisyydestä. Heidän mielestään sosiaalijohtaja olisi pitänyt tuomita siitä, että hän sanoi saaneensa uhkauksia ja hänen päälleen oli syljetty.

Jostain kumman syystä nämä keskustelijat eivät puolusta sosiaalijohtajan sananvapautta, vaikka sananvapaus tuntuu muuten olevan heille tavattoman pyhä asia. Tämä asenne kertookin kaiken heidän sananvapauskäsityksestään. Sananvapaus koskee vain heidän mielestään sopivia asioita, oikeita mielipiteitä ja niiden oikeaa esittäjää. Muut pitäkööt turpansa kiinni.