Aate ja todellisuus

Viestini ay-liikkeelle on: näpit irti minun elämästäni, ette ole auttaneet minua mitenkään ikinä. En kaipaa typeriä yleissitovia sopimuksianne. Törkyargumentointilinjalla pitäytymisenne lisää vielä vielä entisestäänkin inhoani teitä kohtaan.

Tällaiset terveiset ay-liikkeelle lähettää blogissaan eräs työtön libertaari, joka uskoo työllistyvänsä paremmin ilman yleissitovia työehtosopimuksia. Hänen ihannevaltiossaan työnantajat suorastaan tappelevat työntekijöistä, jos vain sopimusten yleissitovuus saadaan poistettua. Tässä paratiisissa yksittäinen työntekijä ja suurikin työnantaja neuvottelevat työsuhteen kaikista ehdoista tasavertaisina sopimuskumppaneina. Leijonat ja lampaat käyvät laitumella sulassa sovussa.

Ylen Itä-Suomen alueuutiset kertoi eilen, että Palvelualojen ammattiliitto PAM on huolissaan alalla toistuvista palkkavilpeistä. Pelkästään Itä-Suomessa liiton hoidettavaksi on tullut puolen vuoden aikana 26 tapausta, joissa kyse on palkkasaatavista.

Viimeisimpänä liitto on nostanut julkisuuteen tapauksen, jossa valtakunnallinen siivousfirma teetti työntekijällään lähes 3 000 työtuntia vuodessa ja jätti maksamatta yli 10 000 euron palkkasaatavat.

Tällainen on siis todellisuus nyt. Miksi maksuhaluton työnantaja noudattaisi henkilökohtaista ja yksilöllistä työehtosopimusta, jos sillä ei ole mitään halua noudattaa yleissitovaa sopimusta? Yksilöllisen sopimuksen rikkominenhan olisi vielä helpompaa. Palkan voi jättää maksamatta ja sanoa vastaan rutisevalle työntekijälle, että haasta sitten oikeuteen. Libertarismin nimeen vannova työntekijä ei tietenkään ihan periaatteen vuoksi kuulu mihinkään ammattiliittoon, joten hän joutuu ajamaan asiaansa oikeudessa itse.

Libertaarin ihannevaltiossa valtio on minimoitu. Siksi kaltoin kohdeltu työntekijä ei voi saada palkkasaataviaan edes palkkaturvana, koska sellaista ei tietenkään ole. Jo rohjetessaan huomauttaa työnantajalle sopimusrikkomuksesta on työntekijä tehnyt itsestään työttömän ja hänet on korvattu vähempään tyytyvällä ja valittamattomalla.

Siinäpä sitten työtön libertaari nauttii paratiisissaan aatteensa hedelmistä työttömänä, vailla palkkaa, palkkaturvaa ja ammattiliiton tarjoamaa oikeusapua.  Todellisessa elämässä leijona aina syö sen lampaan.