Suomen Sisu ja Pahkasika

Junan lähdettyä liikkeelle opas istuu hermostuneen näköisenä vieressäni, käytävän molempiin päihin nopeasti pälyillen. Kun hän sitten äkkää viereisessä vaunussa olevan univormupukuisen miehen, riuhtaisee hän minut salamannopeasti junan toilettiin, lukiten samalla oven. – Matkustuslupien tarkistus, kuulen nuorukaisen sihahtavan, katsellessani hikikarpaloiden kohoamista hänen kalvenneille poskipäilleen.

Metron matkustajina oli kirjava joukko maailman eri kolkista. Me kolme suomalaista huomasimme pian olevamme etnisessä vähemmistössä. Äänekäs puheensorina metron käytävillä käytiin lukuisilla Afrikan, Aasian ja Euroopan eri kielillä matkustaessamme kauemmas pääkaupungin keskustasta. Olimme toki tietoisia kaupungin laitamilla asustelevasta suuresta maahanmuuttajaväestöstä, mutta emme olisi uskoneet Itä-Helsingin väestön nykyisen koostumuksen käyvän niin selvästi ilmi jo matkan alussa.

Kansanedustaja ja Suomen Sisun puheenjohtaja Olli Immonen on niin nuori mies, että hän ei ole varmaan koskaan lukenut Pahkasika-lehteä. Tuo ensimmäinen kappale on nimittäin Pahkasiasta nro 2/1986 ja jutun otsikko on Suomi – vankileirien saaristo.

Tarinassa amerikkalainen kirjeenvaihtaja tekee salaisen matkan Suomeen ja tutustuu hirveään kommunistien ylläpitämään vankileiriin, jota kutsutaan lähiöksi. Jos Pahkasika olisi Immoselle tuttu, nin hän tuskin olisi kirjoittanut omaa matkakertomustaan uskaliaasta retkestään maahanmuuttajien kansoittamaan Itäkeskukseen näin Pahkasika-tyylillä.

Tuo toinen kappale on Immosen jutusta, jota  lukiessani en minä voinut välttyä déjà vu -kokemukselta. Niinpä kaivelin hyllystäni tuon vanhan Pahkasian. Juttuja voi ihan hyvin lukea rinnakkain, jos haluaa oikein makeat naurut.

Pahkasian reportteri näki suuren peltoaukeaman keskellä rivin ankeita, harmaita betoniparakkeja, joita ympäröi metallinen verkkoaita. Pelokkaan oppaan mukaan se oli vankileiri. Immonen näki huonosti hoidettua infrastrukstuuria, josta huokui ihmisten juurettomuus. Immosen tapaamien paikallisten mukaan kyse on itäisen Helsingin elämänmuotoa uhkaavasta monikulttuuristumisesta.

Immosessa on ainesta humoristiksi. Hänen juttujaan on kuitenkin parempi olla siteeraamatta liikaa ellei halua päätyä esitutkintapyynnön kohteeksi. Verkkouutiset kirjoitti Immosen matkakertomuksen pohjalta oman juttunsa ja siitä seurasi tämmöistä: Vitsi siis jatkuu ja Immonen on tehnyt esitutkintapyynnön omien sanomisiensa siteeraamisesta. Pahkasian päätoimittaja Markku Paretskoi perusteli aikoinaan lehden lopettamista jotenkin niin, että todellisuus on jo ylittänyt satiirin.

Ymmärrän häntä nyt oikein hyvin.