Käsi kädessä

Perustuslakivaliokunta ei odotetusti löytänyt mitään lainvastaista pääministeri Jyrki Kataisen toiminnasta tilattaessa tulevaisuusselvitystä filosofi Pekka Himaselta. Sen sijaan Valtioneuvoston virkamiesten osalta prosessi on vielä kesken. Oikeuskansleri selvittää vielä sen, onko joku virkamiehistä mahdollisesti menetellyt hyvän hallintotavan vastaisesti.

Perustuslain 116 §:n mukaan syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti. Asiasta päättää kansanedustajista koostuva perustuslakivaliokunta, joka ei ole sidottu mihinkään muuhun kuin omaan tulkintaansa. Itse asiassa se on ainoa elin, joka tässä maassa päättää mikä on perustuslain mukaista ja mikä sen vastaista.

Tämä ylin perustuslain asiantuntijaelin koostuu enimmäkseen lain suhteen maallikoista, mutta asemaltaan kansanedustajista. Siellä voi istua sellainen kansanedustaja, joka on teidän mielestänne tyhmä kuin vasemman jalan töppönen.

Asetelma tuo mieleen sen syyn, miksi aikoinaan maahan perustettiin hovioikeus. Hovioikeuksien alkuperäisenä tehtävänä oli käsitellä kaikki aatelisia koskevat rikos- ja riita-asiat. Sääty-yhteiskunnan periaatteiden mukaan oli mahdoton ajatus, että aatelinen joutuisi oikeudessa alempisäätyisten tuomitsemaksi. Ihan sama ajatus on myös perustuslakivaliokunnan syyteharkinnalla. On sopimatonta, että ylhäinen valtioneuvoston jäsen voisi joutua valtakunnanoikeuteen alempien tuomittavaksi  valtakunnansyyttäjän päätöksellä. Siihen vaaditaan vertaisten päätös.

Syytteen nostaminen on näissä tapauksissa erityisen vaikeaa. Ensin perustuslakivaliokunnan olisi todettava rikoksen tapahtuneen. Sen jälkeen asia olisi vietävä vielä koko eduskunnan päätettäväksi. Vasta sitten alkaisi oikeudenkäynti.

Jos syyte päätettäisiin nostaa, tulisi oikeudenkäynnistä periaatteessa puolueeton ja neutraali, ihan kuten kaikista muistakin oikeudenkäynneistä. Kun syytekynnyksestä päättävät vertaiset, ei oikeudenkäyntiä tule.

Koko perustuslakivaliokunta on länsimaisessa demokratiassa kummallinen reliikki. Se on ainoa toimielin, joka tutkii säädettävien lakien perustuslainmukaisuuden ja kuten nyt nähdään, tutkii myös valtioneuvoston jäsenen toiminnan lailisuutta. Useimmissa maissa näitä tehtäviä hoitaa erillinen perustuslakituomioistuin, joka toimii noudattaen yleisiä tuomioistuinten periaatteita.

Tällainen periaate on muun muassa riippumattomuus. Perustuslakivaliokunnassa puolestaan päätöksiä tekevät suoranaiset asianosaiset. Samat kansanedustajat, jotka suuressa salissa ovat hyväksymässä tulevaa lakia, ovat jo aiemmin olleet päättämässä lain perustuslainmukaisuudesta. Syyteasioissa vertaiset päättävät nostetaanko syyte vai ei.

Laki ja politiikka käyvät käsi kädessä.