Käsi kädessä

– Meille nämä jokkainen lauvanpätkä ja sahanpurun jyvänen sisältää syvällisiä tunneseikkoja!

Näin julisti Kivenpyörittäjän kylän kauppias Huohvanainen hääparille pitämässään puheessa myydyn kyläkoulun viimeisessä tilaisuudessa. Vähän samaa tunneseikkojen korostamista on ilmassa, kun Juuan kunnanvaltuusto tänään päättää uuden hoivakodin hankintatavasta. Tilanne on nyt tämä:

Kunta on joutunut sijoittamaan jatkuvaa hoitoa tarvitsevia vanhuksia ympäri Pohjois-Karjalaa. Kaikilla puolueilla oli vaalien alla yksimielisyys siitä, että kuntaan on saatava uusi hoivakoti. Nyt on nopeasti edetty periaatepäätökseen asti.

Kaikkein paras ratkaisu olisi tietenkin rakentaa kunnan rahoilla kunnan omana toimintana pyöritettävä hoivakoti. Siihen ei kuitenkaan ole taloudellisia mahdollisuuksia ja kunnassa toimii jo kunnan vuokralaisena paikallinen yrittäjä. Tämä hoivakoti on viiden kilometrin päässä kirkonkylästä valtatien varressa 60 vuotta sitten vanhainkodiksi rakennetussa kivitalossa.

Yrittäjä on halukas rakentamaan samalle tontille uuden rakennuksen, jos kunta takaa 80 % tarvittavasta lainasta. Samalla yrittäjä sitoutuu ostamaan nykyisen rakennuksen omakseen ja jatkamaan siinä toimintaa. Samalla tontilla toimimisesta koituisi huomattavia synergiaetuja ja vasta muutama vuosi sitten pitkän väännön jälkeen kunta liitti rakennuksen yleiseen vesijohto- ja viemäriverkkoon.

Kunnanhallitus esittää tätä mallia. Toinen vaihtoehto on se, että yritys rakentaa uuden hoivakodin kirkonkylän keskustaan samanlaisella lainan takauksella. Tässä mallissa yritys ei osta viiden kilometrin päässä olevaa vanhaa rakennusta omakseen, vaan jatkaa siellä toistaiseksi kunnan vuokralaisena.

Nyt tulevat mukaan ne syvälliset tunneseikat. Kunnassa on syntynyt melkein kansanliike hoivakodin sijoittamiseksi keskustaan. Tavallisin perustelu tuntuu olevan, että hoivakodin ‘pittää iliman muuta olla keskustassa’. Lähellä ovat kaupat, kirjasto, pankki ja yleensä koko pienen kunnan vähäinen palvelutarjonta. Tosin asukkaat tulevat olemaan 24 tuntia vuorokaudessa hoivaa tarvitsevia, joten tuskin he hirveästi näitä palveluja tarvitsevat.

Järkevä perustelu on tietenkin terveyskeskuksen läheinen sijainti, koska asukkaat epäilemättä niitä palveluja tarvitsevat. Sen sijaan en oikein ymmärrä miksi omaisten vierailu viiden kilometrin päässä olisi hirveän paljon vaikeampaa kuin kylän keskustassa käyminen. Jotenkin tuntuu siltä, että nykyinen sijainti entisessä vanhainkodissa on se paha asia. Paikkaa kutsuttiin kuulemma ennen Kurjalaksi.

Takavuosina siis lopulta tänne viiden kilometrin päähän saatiin toimiva vesijohto- ja viemäriverkosto. Kun kunta ei alkuun ollut halukas tähän investointiin, niin alkoi meteli yrittäjävihamielisyydestä. Kunta kuulemma yritti ajaa hyvin toimivan yrittäjän pois. Kun nyt viemäriputki toimii, niin sinne ei saisi tuottaa tavaraa.

Minä kannatan hoivakodin sijoittamista nykyisen rakennuksen viereen, siis sinne viiden kilometrin päähän. Jos muu valtuusto päättää sijoittaa rakennuksen keskustaan, niin sekin sopii minulle. Demokratiassa enemmistö päättää ja pulinat pois.

Tärkein perustelu minulle on taloudellisuus. Vain nykyinen yrittäjä saa pitää rakennuksessa hoivakotia. Jos yritys lopettaa, niin kukaan ei saa lupaa samanlaiseen toimintaan rakennuksessa ilman miljoonaremonttia. Ei edes kunta itse. Säännökset ovat sen verran muutamassa vuodessa muuttuneet. Jos yrittäjä jostain syystä päättäisi lopettaa toiminnan nykyisellä paikalla, niin kunnan sylissä olisi hoidettavien lisäksi myös tarpeeton kiinteistö. Omaksi ostamassaan kiinteistössä yritys jatkaa varmemmin kuin vuokratiloissa ja saattaapa jopa ajanmukaistaa rakennusta. Tietenkään sekään ei ole varmaa, kuten ei mikään muukaan tässä maailmassa.

Näiden tunneseikkojen pohjalta on minulta kysytty laittaisinko oman äitini sinne viiden kilometrin päähän. Laittaisin minä ja vieläpä ihan hänen omasta vaatimuksestaan. Hän on itse moneen kertaan sanonut, että kun hoivapaikka tulee ajankohtaiseksi, niin hänet on sijoitettava ilman muuta johonkin rauhalliseen paikkaan luonnon keskelle. Mahdollisimman kauas kuntopiireistä, runonlausuntailtamista ja muusta vouhotuksesta.