Käsi kädessä

Perustuslakivaliokunta ei odotetusti löytänyt mitään lainvastaista pääministeri Jyrki Kataisen toiminnasta tilattaessa tulevaisuusselvitystä filosofi Pekka Himaselta. Sen sijaan Valtioneuvoston virkamiesten osalta prosessi on vielä kesken. Oikeuskansleri selvittää vielä sen, onko joku virkamiehistä mahdollisesti menetellyt hyvän hallintotavan vastaisesti.

Perustuslain 116 §:n mukaan syyte valtioneuvoston jäsentä vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti. Asiasta päättää kansanedustajista koostuva perustuslakivaliokunta, joka ei ole sidottu mihinkään muuhun kuin omaan tulkintaansa. Itse asiassa se on ainoa elin, joka tässä maassa päättää mikä on perustuslain mukaista ja mikä sen vastaista.

Tämä ylin perustuslain asiantuntijaelin koostuu enimmäkseen lain suhteen maallikoista, mutta asemaltaan kansanedustajista. Siellä voi istua sellainen kansanedustaja, joka on teidän mielestänne tyhmä kuin vasemman jalan töppönen.

Asetelma tuo mieleen sen syyn, miksi aikoinaan maahan perustettiin hovioikeus. Hovioikeuksien alkuperäisenä tehtävänä oli käsitellä kaikki aatelisia koskevat rikos- ja riita-asiat. Sääty-yhteiskunnan periaatteiden mukaan oli mahdoton ajatus, että aatelinen joutuisi oikeudessa alempisäätyisten tuomitsemaksi. Ihan sama ajatus on myös perustuslakivaliokunnan syyteharkinnalla. On sopimatonta, että ylhäinen valtioneuvoston jäsen voisi joutua valtakunnanoikeuteen alempien tuomittavaksi  valtakunnansyyttäjän päätöksellä. Siihen vaaditaan vertaisten päätös.

Syytteen nostaminen on näissä tapauksissa erityisen vaikeaa. Ensin perustuslakivaliokunnan olisi todettava rikoksen tapahtuneen. Sen jälkeen asia olisi vietävä vielä koko eduskunnan päätettäväksi. Vasta sitten alkaisi oikeudenkäynti.

Jos syyte päätettäisiin nostaa, tulisi oikeudenkäynnistä periaatteessa puolueeton ja neutraali, ihan kuten kaikista muistakin oikeudenkäynneistä. Kun syytekynnyksestä päättävät vertaiset, ei oikeudenkäyntiä tule.

Koko perustuslakivaliokunta on länsimaisessa demokratiassa kummallinen reliikki. Se on ainoa toimielin, joka tutkii säädettävien lakien perustuslainmukaisuuden ja kuten nyt nähdään, tutkii myös valtioneuvoston jäsenen toiminnan lailisuutta. Useimmissa maissa näitä tehtäviä hoitaa erillinen perustuslakituomioistuin, joka toimii noudattaen yleisiä tuomioistuinten periaatteita.

Tällainen periaate on muun muassa riippumattomuus. Perustuslakivaliokunnassa puolestaan päätöksiä tekevät suoranaiset asianosaiset. Samat kansanedustajat, jotka suuressa salissa ovat hyväksymässä tulevaa lakia, ovat jo aiemmin olleet päättämässä lain perustuslainmukaisuudesta. Syyteasioissa vertaiset päättävät nostetaanko syyte vai ei.

Laki ja politiikka käyvät käsi kädessä.

Kommentit (1)
  1. Unto Kiiskinen Jokioinen
    20.6.2013, 17:43

    Vanhat ihmiset sen tiesivät ja sanoivat viisaasti ja tiiviisti: ”Ei koira koiran hännälle polje”.

Kommentointi suljettu.

Syvällisiä tunneseikkoja

– Meille nämä jokkainen lauvanpätkä ja sahanpurun jyvänen sisältää syvällisiä tunneseikkoja!

Näin julisti Kivenpyörittäjän kylän kauppias Huohvanainen hääparille pitämässään puheessa myydyn kyläkoulun viimeisessä tilaisuudessa. Vähän samaa tunneseikkojen korostamista on ilmassa, kun Juuan kunnanvaltuusto tänään päättää uuden hoivakodin hankintatavasta. Tilanne on nyt tämä:

Kunta on joutunut sijoittamaan jatkuvaa hoitoa tarvitsevia vanhuksia ympäri Pohjois-Karjalaa. Kaikilla puolueilla oli vaalien alla yksimielisyys siitä, että kuntaan on saatava uusi hoivakoti. Nyt on nopeasti edetty periaatepäätökseen asti.

Kaikkein paras ratkaisu olisi tietenkin rakentaa kunnan rahoilla kunnan omana toimintana pyöritettävä hoivakoti. Siihen ei kuitenkaan ole taloudellisia mahdollisuuksia ja kunnassa toimii jo kunnan vuokralaisena paikallinen yrittäjä. Tämä hoivakoti on viiden kilometrin päässä kirkonkylästä valtatien varressa 60 vuotta sitten vanhainkodiksi rakennetussa kivitalossa.

Yrittäjä on halukas rakentamaan samalle tontille uuden rakennuksen, jos kunta takaa 80 % tarvittavasta lainasta. Samalla yrittäjä sitoutuu ostamaan nykyisen rakennuksen omakseen ja jatkamaan siinä toimintaa. Samalla tontilla toimimisesta koituisi huomattavia synergiaetuja ja vasta muutama vuosi sitten pitkän väännön jälkeen kunta liitti rakennuksen yleiseen vesijohto- ja viemäriverkkoon.

Kunnanhallitus esittää tätä mallia. Toinen vaihtoehto on se, että yritys rakentaa uuden hoivakodin kirkonkylän keskustaan samanlaisella lainan takauksella. Tässä mallissa yritys ei osta viiden kilometrin päässä olevaa vanhaa rakennusta omakseen, vaan jatkaa siellä toistaiseksi kunnan vuokralaisena.

Nyt tulevat mukaan ne syvälliset tunneseikat. Kunnassa on syntynyt melkein kansanliike hoivakodin sijoittamiseksi keskustaan. Tavallisin perustelu tuntuu olevan, että hoivakodin ‘pittää iliman muuta olla keskustassa’. Lähellä ovat kaupat, kirjasto, pankki ja yleensä koko pienen kunnan vähäinen palvelutarjonta. Tosin asukkaat tulevat olemaan 24 tuntia vuorokaudessa hoivaa tarvitsevia, joten tuskin he hirveästi näitä palveluja tarvitsevat.

Järkevä perustelu on tietenkin terveyskeskuksen läheinen sijainti, koska asukkaat epäilemättä niitä palveluja tarvitsevat. Sen sijaan en oikein ymmärrä miksi omaisten vierailu viiden kilometrin päässä olisi hirveän paljon vaikeampaa kuin kylän keskustassa käyminen. Jotenkin tuntuu siltä, että nykyinen sijainti entisessä vanhainkodissa on se paha asia. Paikkaa kutsuttiin kuulemma ennen Kurjalaksi.

Takavuosina siis lopulta tänne viiden kilometrin päähän saatiin toimiva vesijohto- ja viemäriverkosto. Kun kunta ei alkuun ollut halukas tähän investointiin, niin alkoi meteli yrittäjävihamielisyydestä. Kunta kuulemma yritti ajaa hyvin toimivan yrittäjän pois. Kun nyt viemäriputki toimii, niin sinne ei saisi tuottaa tavaraa.

Minä kannatan hoivakodin sijoittamista nykyisen rakennuksen viereen, siis sinne viiden kilometrin päähän. Jos muu valtuusto päättää sijoittaa rakennuksen keskustaan, niin sekin sopii minulle. Demokratiassa enemmistö päättää ja pulinat pois.

Tärkein perustelu minulle on taloudellisuus. Vain nykyinen yrittäjä saa pitää rakennuksessa hoivakotia. Jos yritys lopettaa, niin kukaan ei saa lupaa samanlaiseen toimintaan rakennuksessa ilman miljoonaremonttia. Ei edes kunta itse. Säännökset ovat sen verran muutamassa vuodessa muuttuneet. Jos yrittäjä jostain syystä päättäisi lopettaa toiminnan nykyisellä paikalla, niin kunnan sylissä olisi hoidettavien lisäksi myös tarpeeton kiinteistö. Omaksi ostamassaan kiinteistössä yritys jatkaa varmemmin kuin vuokratiloissa ja saattaapa jopa ajanmukaistaa rakennusta. Tietenkään sekään ei ole varmaa, kuten ei mikään muukaan tässä maailmassa.

Näiden tunneseikkojen pohjalta on minulta kysytty laittaisinko oman äitini sinne viiden kilometrin päähän. Laittaisin minä ja vieläpä ihan hänen omasta vaatimuksestaan. Hän on itse moneen kertaan sanonut, että kun hoivapaikka tulee ajankohtaiseksi, niin hänet on sijoitettava ilman muuta johonkin rauhalliseen paikkaan luonnon keskelle. Mahdollisimman kauas kuntopiireistä, runonlausuntailtamista ja muusta vouhotuksesta.

Kommentit (6)
  1. Teppo Palmroo
    18.6.2013, 10:35

    Ihan niinkuin joku tosiaan yrittää estää sun blogis näkymisen. Jatkuvasti mainoksen poistamiseen jälkeen tulee musta ruutu ja sit täytyy alusta. Jatka silti.

  2. sakutimonen
    18.6.2013, 13:27

    Blogit.fi teki tosiaan ahneuksissaan ikävän tempun noiden mainosten kanssa. Suosittelen Adblockin lataamista, niin mainokset eivät enää häiritse.

Kommentointi suljettu.