Viattomia miehiä
Helsingin hovioikeus on hylännyt Ilkka Kanervan (kok) syytteet törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Samalla hylättiin syytteet törkeästä lahjuksen antamisesta Arto Merisalon, Tapani Yli-Saunamäen ja Toivo Sukarin osalta. Varsinais-Suomen maakuntaliiton puheenjohtajana toimiessaan Kanerva sai vaalirahaa ja hänelle järjestettiin näyttävät syntymäpäiväjuhlat. Hovioikeuden mukaan tukea antaneilla yhtiöillä ei ollut vireillä sellaista hanketta, jonka vuoksi tukea olisi voinut pitää lahjuksena.
Hovioikeus lukee rikoslakia eri tavalla kuin minä. Lain 40 luvun 1 § sanoo näin:
Jos virkamies toiminnastaan palvelussuhteessa itselleen tai toiselle
1) pyytää lahjan tai muun oikeudettoman edun taikka tekee muutoin aloitteen sellaisen edun saamiseksi,
2) ottaa vastaan lahjan tai muun edun, jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan taikka joka on omiaan vaikuttamaan hänen toimintaansa palvelussuhteessa, taikka
3) hyväksyy 2 kohdassa tarkoitetun lahjan tai edun tai lupauksen tai tarjouksen siitä,
hänet on tuomittava lahjuksen ottamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Tuo 2-kohta kannattaa lukea tarkasti. Lahjan tai muun edun ei tarvitse vaikuttaa lahjan saajan toimintaan eikä sillä edes tarvitse pyrkiä vaikuttamaan. Riittää, että se on omiaan vaikuttamaan siihen.
Hovioikeuden mukaan siis ostoskeskusten rakentajat saavat antaa rahaa kaavoituksesta päättävän maakuntahallituksen puheenjohtajalle, kunhan vain juuri sillä hetkellä ei ole vireillä mitään hanketta. Eilen saattoi olla ja huomenna saattaa taas olla, mutta ei juuri tänään. Vain juuri lahjuksen antamishetkellä vireillä oleva hanke aiheuttaa lahjoman mahdollisuuden.
Tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa lahjusrikosten syytekynnys nousee. Luultavasti vain vidokuvalla ja ääninauhalla todistettava selvä rahan antaminen ja vastapalveluksen lupaaminen ovat lahjontaa.
Ehkä hovioikeus myös uskoi syytettyjen vakuuttelut siitä, että he eivät tiedä kaavoituksesta mitään. Ainakin Kanerva kertoi puolustuksekseen, että hän ei ole koskaan ollut kiinnostunut kaavoituksesta eikä ole siihen perehtynyt. Sukari pani paremmaksi ja väitti kirkkain silmin, että hän ei edes tiedä mihin kaavoja tarvitaan.
Uskokaa pois, niin ihan lähiaikoina julkaistaan taas uusi tutkimus, jonka mukaan Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa. Kansalaisten horjuvaa uskoa lakiin ja oikeuteen pitää taas pönkittää jotenkin.
Myös lakia olisi syytä muuttaa. Nykyisen lain 40 luvun 1 §:n 2-kohta on eilisen jälkeen täysin tarpeeton. Maan tapa on ylittänyt lain.
Kai tuosta päätöksestä voi vielä valittaa korkeimpaan oikeuteen? Miten nuo tuomarit ovat edes päätyneet tuollaiseen ratkaisuun?
En ole lainkaan seurannut tota kohua, mutta nyt heräsi kysymys, että ovatko lahjoajat hyötyneet jotenkin? Jos he eivät ole hyötyneet, pystyn ymmärtämään päätöstä.