Läpiä päähän
Elinkeinoelämän ja politiikan vaikuttajat ovat kokoontuneet Porin Suomi Areenalle puhumaan läpiä päähänsä ja piristämään kesäistä uutistarjontaa.
Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus ehdotti lomarahojen ja pekkaspäiväkorvausten poistamista työvoimakustannusten alentamiseksi. Vaikutus olisi noin kuusi prosenttia. Hänen mukaansa palkkaa pitäisi maksaa vain tehdystä työstä.
Järventaus unohti sanoa, että lomarahat ja pekkaspäiväkorvaukset ovat palkkaa tehdystä työstä. Jossain vaiheessa kiinteän palkan osaa on vain sovittu maksettavaksi tällaisina kieltämättä vähän kummallisen kuuloisina erilliskorvauksina. Se on sama asia kuin opettajien kadehdittu kesäajan palkka. Sekin on kiinteä osa kokonaispalkkausta, mutta palkka on vain jaettu siten, että sitä maksetaan myös koulujen ollessa suljettuina.
Eipä silti, kyllähän näistä korvauksista voisi luopua. Siirretään vain sekin raha maksettavaksi oikean palkan nimellä. Koko Järvetauksen ehdotus oli vain sitä iänikuista valitusta liian korkeista työvoimakustannuksista, joista tietenkin haluttaisiin päästä kokonaan eroon. Ja kyllähän niistä nykyvauhdilla päästäänkin. Palkattomat työkokeilut ja kuntouttava työtoiminta lisääntyvät koko ajan, mutta edes ay-liike ei ole kiinnostunut tästä asiasta.
Toisen sammakon päästi kansanedustaja Sampsa Kataja. Hän ehdotti yleistä armahdusta vuosikymmeniä sitten varallisuutta ulkomaille siirtäneille. Rangaistusseuraamuksista luovuttaisiin ja kotimaahan palautettua rahaa verotettaisiin lievemmällä asteikolla. Näin saataisiin lisättyä kotimaisia investointeja.
Sanoisinpa tähän muoti-ilmaisua käyttäen, että ehdotus on oikean suuntainen, mutta riittämätön. Vuosikymmeniä sitten siirretty varallisuus on aikoja sitten muuttanut muotoaan ja jäljet kylmenneet. Siirtäjät lienevät enimmäkseen menneet manan majoille, joten ei heitä edes voisi rangaista.
Ei tällä tavalla kovin paljoa varallisuutta kotimaahan saataisi. Paljon enemmän saataisiin, jos tukittaisiin suuryritysten mentävä laillinen aukko verojärjestelmässä. Tällä tarkoitan tietenkin vaikkapa kunnille monikansallisia terveyspalveluja tuottavia yrityksiä, jotka siirtävät verovaroista saadut tulonsa suoraan veroparatiiseihin laillisesti.
Lailla säädettävä yleinen armahdus kuulostaa muutenkin aika järeältä keinolta pikkusummien takia. Suomen historiassa on tällaista keinoa käytetty kerran. Joulukuun 7. päivänä 1918 säädettiin yleinen armahdus sisällissodassa valkoisella puolella taistelleille. Sen jälkeen ketään ei voitu edes syyttää mistään sodan aikana tapahtuneesta rikoksesta.
Ehkä kauan sitten varojaan ulkomaille siirtäneet ovat Katajan mielestä ansainneet samanlaisen armahduksen. Minun mielestäni Katajan esitys oli pelkkää palstojen täytettä, joka tuskin oli edes tarkoitettu vakavasti otettavaksi.