Työttömien kannustajat

Eräässä Pentti Haanpään novellissa pula-ajan kulkumies onnistui viimeinkin saamaan tilapäistöitä. Maatalon isäntä totesi, että ei hänellä mitään oikeaa ja tarpeellista työtä ole antaa, mutta pitäähän työhaluiselle jotain järjestää. Niinpä hän palkkasi miehen kantamaan sankolla vettä vesilätäköstä toiseen, mennen tullen. Mitään kiirettä ei tarvinnut pitää, mutta liikkeellä piti olla koko ajan sen verran, että tuppi heilui.

Mies aloitti työt ja kohta paikalle saapui toinenkin työn kyselijä tiedustelemaan mahtaisiko samanlaista työtä olla enemmänkin tarjolla. Oli sitä; tämän miehen isäntä palkkasi ruoskimaan paksua mäntytukkia. Itse isäntä tarkkaili työn sujumista tuvan ikkunasta.

Sujuihan se nöyryyttävä ja järjetön työ vähän aikaa jo pelkästään vihan voimin. Sitten molemmat kyllästyivät tähän pilkantekoon ja ottivat lopputilin. Isäntä totesi ivallisesti, että paljon on työn kyselijöitä, mutta ei sitä sitten näköjään viitsitäkään tehdä.

Paula Risikko täsmensi eilen puheitaan sosiaalietuuksien vastikkeelliseksi muuttamisesta. Hän sanoi tarkoittaneensa, että työttömille tarjottavalla työllä ei korvattaisi mitään sellaista työtä, johon muuten palkattaisiin joku.

Mikä sitten mahtaisi olla nykyisin sellaista täysin ylimääräistä työtä, joka voitaisiin teetttää työttömillä? Eihän sellaista olekaan. Jos jokin työ on tekemisen arvoista, niin siitä pitää tietenkin maksaa palkkaa. Jos työ ei ole edes oman alansa TES:n alimman palkan arvoista, niin se joutaa jäädä kokonaan tekemättä.

Kyse näyttääkin olevan kontrollin ja nöyryyttämisen halusta. Olen parin päivän aikana lukenut satoja kommentteja Risikon keskustelunavaukseen. Käsittämättömän suuri on se ihmisjoukko, jonka mielestä työttömät on nyt kerta kaikkiaan saatava pois sieltä sohvalta syrjäytymästä ihan mihin tahansa työhön. Riittäisi jo pelkästään se, että työtön ilmoittautuisi joka arkiaamu johonkin ja tietysti mielellään myös tehdä nyhjäisi tarkkailun alaisena jotain pientä, ihan mitä tahansa. Jos joku ei tähän ylpeyttään suostu, niin olkoon syömättä.

Nämä ihmiset ovat novellin isännän kaltaisia. He haluaisivat nähdä työttömän kantavan sankolla vettä lätäköstä toiseen. Itselleen he kovin mielellään varaisivat katsomoon aitiopaikan, josta voisivat huudella ivallisia kannustushuutoja. He olisivat onnellisia, kun työttömät viimenkin olisi saatu pois siltä inhotulta sohvalta ja tuotu kunnon ihmisten pilkkattaviksi.