Kuntia kuristaen
Hallituksen eilen ilmoittamista rakenneuudistuksista merkittävin on kuntien mittava säästötavoite. Kuntien menoista on tarkoitus säästää kaksi miljardia euroa. Miljardin osuus tästä on tarkoitus säästää karsimalla tehtäviä ja samalla vähentämällä julkisen sektorin työntekijämäärää merkittävästi. Kuntien työpaikkoja on tarkoitus vähentää jopa 20 000.
Tämä säästö toteutetaan tietenkin vähentämällä kuntien valtionosuuksia, koska sehän on oikeastaan valtiovallan ainoa keino saada kunnat tanssimaan täsmälleen pillinsä mukaan. Siinäpä sitten kuntapäättäjät miettivät mistä palveluista leikataan ja keitä potkitaan ulos. Tähän ei nimittäin ainakaan eilinen hallituksen sopimus antanut minkäänlaista osviittaa. Kuten joku jo ennätti sanoakin, niin kukaan ei vielä tiedä mitä kunnat eivät kohta tee.
Hallitus siis aikoo pelastaa hyvinvointiyhteiskunnan ja työpaikat pakottamalla kunnat karsimaan hyvinvointipalveluja ja vähentämään työpaikkoja. Joskus tuntuu ihan siltä, että ministerit eivät ymmärrä kuntien tuottavan kaikkein tärkeimpiä peruspalveluja kuten koulutus, terveydenhoito ja sosiaalipalvelut. Ilman niitä kunnilla ei ole mitään järkevää tarkoitusta. Jotenkin kuvitellaan, että kunnat vain pyörittävät tarpeetonta byrokratiaa ja vieläpä tehottomasti.
Kyllä se on valtiovalta itse, joka kunnille on erilaisia tehtäviä määrännyt. Juuri siksi valtiovallan on kerrottava mitä jatkossa jätetään tekemättä. Muuten kuntapäättäjät ovat sietämättömässä tilanteessa veronkorotusten kanssa.
Hallitus tietää oikein hyvin mitä se on tekemässä. Se ajaa vaikeuksissa olevan kuntauudistuksen väkisin läpi ihan vanhanaikaisesti kuristamalla. Uudistettu kuntarakennelaki kuntien pakkoliitoskieltoineen ennätti täyttää peräti kaksi kuukautta ja nyt sitä ruvetaan uudistamaan pakkoliitokset sallivaksi.
Tiedän tämän virallisen liturgian ja niin tiedätte tekin. Kuntien rakenneuudistuksella saadaan leveämmät hartiat ja turvataan hyvinvointiyhteiskunnan säilyminen myös lapsillemme ja vaarin punaisille housuille. Tosiasiassa pakkoliitoksilla luodaan suuret markkina-alueet yksityisille palveluntuottajille temmellettäväksi. Sairaat ja vanhukset on joka tapauksessa hoidettava, lapset koulutettava. Kuka sen tekee onkin sitten ihan toinen juttu.
Näin kuntapäättäjänä tekisi mieli sanoa valtiovallalle, että tehkää sitten, kun kerran osaatte. Tulkaa sanomaan meille ihan sormella näyttäen ketkä vanhukset ja sairaat jätetään hoitamatta, ketkä lapset opettamatta, ketkä sosiaalitoimen asiakkaat auttamatta ja mitkä viemärit korjaamatta. Ottakaa vastuu tekemisistänne älkääkä sysätkö sitä meille.
Tässä vaiheessa totean vain kuitenkin ihan itäsuomalaisittain, että paskan möivät.
Tämä on totta. Hallituksen ns. vastuunkantajat tekivät vanhanaikaisen ketkun tempun.
Puuttumalla esimerkiksi subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen he saivat medialle reposteltavaa ja kansalaisille muuta mietittävää. Samalla sujautetaan tämä todellinen “pommi” läpi lähes tulkoon äänettömästi [ai niin, valtionosuuksia muuten leikataan 2 mrd €, mutta unohtakaa koko juttu, tämä on sivuseikka].
Hallitus ulkoisti vastuun kuntapäättäjille, kunnan virkamiehille, kuntalaisille. Veronmaksajille. Palveluiden tarvitsijoille. Samalla lyötiin lyötyä: kunta- ja soteuudistuksen myötä tämä koskettaa kaikkein pahimmin pieniä kuntia, syrjäseutuja ja rakennemuutoksista kärsiviä teollisuuskaupunkeja.
Vahva veikkaus on, että parhaiten nahkansa pelastavat suuret kaupungit, joiden annetaan vieläpä imaista itselleen suhteellisen hyvinvoivat kehyskuntansa.
Ei ollut hallituksella vastuuta, ei leveitä hartioita. “Umpirehellisyydestä” saimme savolaisen tulkinnan.
Kunnat ja kaupungit toimivat kuten yritykset: toimintoja ulkoistetaan laitetaan alihankintaan
josta ostetaan mitä ostetaan. Kaikenkaikkiaan olemme kuuleet viime päivinä hienoja
kiertoilmaisuja, siitä mitä ollaan tekemässä ihan oikeasti.