Unohdetut

Nyt on tullut selväksi, että 300 euron tukiin vaikuttamaton ansaitsemismahdollisuus tulee koskemaan ansiosidonnaista päivärahaa, peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea saavia työttömiä. Se ei tule koskemaan sitä tuntemattoman suuruista joukkoa, joka on pudotettu työmarkkinatuelta pelkän toimeentulotuen varaan.

Tätä joukkoa kasvatettiin kuuden vuoden ajan 2006 – 2012 ihan järjestelmällisesti. Tuona aikana Työttömyysturvalakiin oli kirjattu pykälä, jonka mukaan yksi ainoa kieltäytymiseksi katsottava toimi aiheutti ikuisen karenssin. Ikuiseksi sitä voi sanoa hyvällä syyllä, koska takaisin työmarkkinatuelle pääsemiseksi kieltäytyneelle asetettiin viiden kuukauden työssäolovelvoite. Karenssin yhteydessä kuitenkin käytännössä lopetettiin kaiken työn tai koulutuksen tarjoaminen tällaiselle henkilölle. Hänestä tuli epäihminen, työvoiman ulkopuolelle luokiteltu. Hänelle jäi vain ilmoittautumisvelvollisuus TE-toimistoon.

Kesäkuussa 2012 lakia muutettiin ja karensseja lievennettiin. Lakimuutos tuli voimaan 1.7.1012. Työstä ilman pätevää syytä eronneelle asetetaan nykyisin 90 päivän karenssi ja työstä tai työllistämistä edistävästä palvelusta kieltäytyneelle karenssin kesto on 60 päivää.

Lain siirtymäsäännöksiä taisi harva kansanedustaja lukea ja vaikka olisi lukenutkin, niin tuskin olisi ymmärtänyt.

Siirtymäsäänösten mukaan ennen 1.7.2012 asetettu karenssi jatkuu sellaisenaan viiden kuukauden työssäolovelvoitteella. Näin siis siitä huolimatta, että oikeusjärjestelmäämme kuuluu olennaisena osana lievemmän lain periaate. Sen mukaan tuomitaan tekohetken lain mukaan paitsi silloin, kun uusi laki on lievempi.

Tiedän, että lievemmän lain periaate on rikosoikeudellinen termi. Se sopii kuitenkin tässä tapauksessa myös työvoimapolitiikkaan. Onhan TE-ministeriö itse verrannut työttömien moitittavaa menettelyä ihan suoraan rikoksiin, kuten voitte lukea täältä.

Nämä kymmenet tuhannet ihmiset sinnittelevät päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen pelkällä toimeentulotuella. Kukaan päättäjä ei muista tai myönnä heidän olemassaoloaan tai ei ainakaan puhu ääneen. Heidät on unohdettu täydellisesti.

Armahdus on luvassa 1.1.2017, jolloin heidät otetaan takaisin työmarkkinatuen piiriin. Hyvällä syyllä voi sanoa, että aika pitkä kakku yhdestä ainoasta kieltäytymisestä. Rangaistus on konkreettisesti luokkaa vettä ja leipää.

Ja kuitenkin asia olisi helppo korjata. Yksi ainoa lause lain siirtymäsäännöksiin korjaisi tilanteen ja päästäisi nämäkin ihmiset työmarkkinatuen ja aktiivisten työvoimapoliittisten toimien piiriin. Samalla hekin saisivat mahdollisuuden ansaita tukiin vaikuttamatonta lisätuloa.

Mistähän löytyisi sellainen poliittinen voima, jolla olisi tahtoa korjata asia?