Tulevaisuudenkuva

Eilisillan A-talkiin oli marssitettu mm. kokoomusnuorten uusi puheenjohtaja Susanna Koski kertomaan mielipiteitään syrjäytymisestä.  Ihan odotetusti Koski näki syrjäytymisen jotenkin tietoisena valintana, mutta hänen tärkein viestinsä oli työmarkkinoiden vapauttaminen. Syrjäytymisongelmakin ratkeaa, kun saadaan aidot avoimet ja vapaasti toimivat työmarkkinat, puretaan työehtosopimusten yleissitovuus ja helpotetaan työntekijöiden irtisanomista.

Ei Koskella sitten muuta sanottavaa ollutkaan eikä luultavasti koskaan tule olemaankaan. Tämä julkisesti Lapuan liikettä aatteellisena innoittajanaan pitävä nainen kävi järjestönsä puheenjohtajuuskampanjaa juuri samoilla teemoilla. Tärkeintä hänelle on saada ay-liikkeen vaikutusvalta eliminoitua.

Lueskelin myös nationalistisen Suomen Sisun puheenjohtaja Olli Immosen kirjoitusta yhdistyksen sivulta. Kansanedustaja hehkuttaa siellä mm. näin:

”Kalevalan ikiaikaisen hengen innoittamana ja valaveljieni todistaessa minä vannon kaiken sen nimessä, mikä minulle on pyhää ja kallista, valan Suomen kansalle, isänmaalle ja sen suurelle tulevaisuudelle: puolestanne taistelen viimeistä piirtoa myöten.”

Näin vannoivat Suomen Sisun neljä perustajajäsentä Bobi Sivénin haudalla, Suomalaisuuden päivänä 1999 järjestetyssä valatilaisuudessa. Kyseisen valan sanoma on yhä tänä päivänä merkittävä osa järjestömme perustaa.

Tämähän on suoraa kaikua 30-luvun IKL:n ja Lapuan liikkeen puheista. Se ei ole mikään ihme, sillä onhan Immonen joskus ottanut esille muiluttamisen mahdollisuuden ei-toivotusta aineksesta eroon pääsemiseksi.

Mitä mahtaa tapahtua sitten, kun tavallinen kansa köyhtyy entisestään ja pääomapiirejä edustavat ay-vastaiset kokoomusnuoret ja kansallishenkiset sisulaiset löytävät taas toisensa? Siihen vastasi jo Pentti Haanpää muistiinpanoissaan näin:

”Ja tosiaankin! Kaikkensa menettäneet eivät enää pelkää menetyksiä. Mullistus on heille tervetullut, toiveita herättävä asia. Siksi saattaa kommunistikin, jolta Isänmaalliset äskettäin nilistivät punaisen paidan ja jolle ojentavat nyt mustaa, vetää sen ylleen. Tyytymättömyys kuin tyytymättömyys, paita kuin paita, suuri isänmaa kuin suuri isänmaa. Kunhan vain kumous tulisi.

Mutta useimmat kansanmiehet raapivat vielä korvallistaan: kovasti isänmaallisia ja uskovaisia poikiahan te kyllä olette! Kunhan eivät vain nuo herrat olisi asianne päärunnareina! Sillä asiat ovat aina olleet niin, että mikä on hyvä herroille, se ei ole hyvä yhteiselle kansalle. Jos he tämän ns. kansanvallan aikana, jolloin köyhimmilläkin on muka puheoikeus, ovat saaneet ikeemme raskaaksi, niin eikö ole pelättävä, että suola on kahta kauheampi silloin kun meillä ei ole nokan koputusta vaan herrat ja johtajat tekevät mitä tahtovat?”

(Kaija Olin-Arvolalle kiitos tämän Haanpään muistiinpanon julkaisemisesta Facebookissa. Sattui sopivasti.)