Kuin piru Raamattua

– On arvokasta elättää itsensä ja perheensä työllä – ja antaa osuus yhteiseen kassaan. Moni kokee epäreiluksi sen, että kaikki terveet ja työikäiset eivät osallistu työelämään. Tämä nakertaa hyvinvointivaltion hyväksyttävyyttä kansalaisten silmissä. Työn arvostuksessa on nähtävissä selkeä trendi: kaikki työ ei enää kelpaa. Tämä uhkaa murentaa hyvinvointimme perustaa, joten työnteon arvostus on palautettava. Kaikki työ on arvokasta.

– Jatkossakin tarvitsemme riittävät turvaverkot sairauden, työttömyyden, opiskelun, vanhemmuuden tai vanhuuden varalle. Siksi perusturvaakin on korotettu tämän hallituksen aikana. Mutta turvaverkot eivät saa johtaa työikäisten ihmisten syrjäytymiseen työelämästä liian pitkäksi aikaa – tai pahimmassa tapauksessa kokonaan. Yhteiskunnan turvan on oltava aktivoivaa muutosturvaa. Se ei vedä alas, vaan nostaa ylös.

Nämä ovat otteita SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen tänään Tampereella pitämästä puheesta Suomalaista hyvinvointivaltiota on uudistettava. Ei puhe ollenkaan huono ole, mutta nuo vahventamani kohdat pomppasivat silmiini.

Urpilainenhan syyllistää työttömiä siitä, että he eivät osallistu työelämään. Hän menee vielä pitemmälle ja antaa ymmärtää, että työttömille ei työ edes kelpaa ja puhuu yhteiskunnan tukiverkosta riippumattona. Tämä kielikuva antaa inhottavasti ymmärtää, että työttömät lojuvat laiskoina viitsimättä kantaa omaa korttaan kekoon. Kaikki työ on Urpilasen mukaan arvokasta, mutta työstä saatavasta palkasta hän ei puhu mitään.

Lääkkeeksi puheenjohtaja näkee aktivoivan muutosturvan. Tämä kohta haisee ikävästi Paula Risikon ja muiden kokoomuslaisten markkinoimalle vastikkeelliselle sosiaaliturvalle.

En nyt viitsi enkä jaksa lukea enempää tuota puhetta kuin piru Raamattua. Sen sanon kuitenkin näin rividemarina, että jos aktivoiva muutosturva tarkoittaa työttömien palkattomien töiden lisäämistä millä tempputyöllistämisen nimikkeellä tahansa, niin puolueella saattaa olla kohta yksi jäsen vähemmän.

Suomella on totuuden hetki, kuuluu tuon puheen otsikon alku. Ilman pienintäkäkään vahingoniloa minun on todettava, että se totuuden hetki on kannatuslukujen valossa SDP:llä ja Urpilaisella. EK:n ja kokomuksen renkinä häärääminen syö väkisin kannatusta. Ja se kannatus ei taatusti nouse sillä, että syyllistetään työttömiä ja muita köyhiä tukiverkon riippumatossa makaajiksi.