Orjien kapina
– Viisumisääntöjen mukaan poimijat on heitettävä pois maasta, jos he eivät tee työtä, eivätkä asu kutsujan osoittamassa majapaikassa.
Näin sanoo marjayritys Ber-Exin toimitusjohtaja Kari Jansa tiedotusvälineille. Hän on kertomansa mukaan lopen kyllästynyt kapinoiviin tahaimaalaisiin marjanpoimijoihin sekä huligaaneihin, jotka pitävät poimijoita pelinappulanaan.
Näitä huligaaneja ovat lakimies Ville Hoikkala ja vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Andersson, jotka auttavat poimijoita. Jansa tuntuu pitävän toiselta puolelta maailmaa rahdattuja ihmisiä yrityksen orjina, joiden tehtävänä on kerätä marjoja yrityksen määräämällä hinnalla ja maksaa vielä kaikki kulunsa itse.
Hoikkalan mukaan Jansa puhuu pötyä. Ulkomaalaislain mukaan viisumin peruuttamista ja maasta poistamista koskevan päätöksen voi tehdä vain maahanmuuttovirasto, poliisi tai rajavartiolaitos, ei mikään yksityinen taho. Sopimuskumppanilla ei ole myöskään mahdollisuutta käyttää poimijoihin kohdistuvia pakkokeinoja.
Marjanpoimintabisnes on villiä touhua. Thaimaalaiset poimijat ottavat kotimaassaan velkaa päästääkseen Suomeen. Täällä he keräävät marjoja jokamiehenoikeudella ja ovat virallisesti yksityisyrittäjiä. Periaatteessa he saavat myydä saaliinsa kenelle haluavat, mutta käytännössä he ovat matkansa järjestäneen yrityksen armoilla. He asuvat yrityksen määrämissä tiloissa ja työskentelevät yrityksen määräämissä paikoissa yrityksen määrääminä aikoina. Kaikki kulunsa he maksavat itse. Rahaa he saavat vain sen verran, minkä yritys suvaitsee maksaa.
Viitisenkymmentä poimijaa on siis noussut kapinaan. Heidät Ber-Ex halusi heittää nopeasti maasta ulos. Ei ihme, koska yrityksen johtoa vastaan on tehty rikosilmoitus. Jos asianomistajia ei löydy, niin tutkinta loppuu alkuunsa. Uutisointi näyttää kuitenkin aina alkavan yrittäjän puheenvuorolla, jolloin poimijoita puolustavien näkökulma näyttää huligaanien selittelyltä. Toimitusjohtajan ”tyrmistys” näyttää siis olevan myös tiedotusvälineiden lähtökohta.
Tässäpä meille tulevaisuudenkuva Suomen työmarkkinoista. EK, kokoomusnuoret ja monet muutkin vaativat jatkuvasti yleissitovista työehtosopimuksista luopumista. Näin jokainen työntekijä voisi neuvotella yritysten kanssa työehdoista tasavertaisena sopimuskumppanina tai marjanpoimijoiden tapaan peräti yksityisyrittäjänä. Ber-Exin kaltaiset sopimuskumppanit järjestävät sitten mielellään työtä omilla ehdoillaan. Jos ei kelpaa, niin painukaa hiiteen.
Miten thaimaalaisten poimijoiden kohdalla noin yleisesti pitäisi sitten menetellä? Eikös suomalainen työntekijä ja yrittäjäkin maksa omat matkansa työpaikalle, majoituksen ja ruuan? Ilman yrittäjän lainaamaa rahaa thaimaalaiset eivät edes olisi päässeet Suomeen tienaamaan parin vuoden palkkaa muutamassa viikossa. En olisi ollenkaan yllättynyt jos poimijat ovat pitäneet viime vuoden tuloja lupauksena tämän vuoden tuloista.
Yksi ratkaisu olisi, että poimijat olisivat työntekijöitä ja heillä olisi Ruotsin mallin mukaan minimipalkka. Tosin herää kysymys olisiko marjojen poiminta enää yrittäjälle huonoina vuosina ollenkaan kannattavaa. Moniko Suomalainen olisi huonoina vuosina kokonaan ilman marjaa pakastimessa tai lähtisi itse poimimaan marjansa? Kuinka moni suomalainen kerää marjoja palkattuna työntekijänä?
Se väite, että yrittäjä olisi tahallaan vienyt poimijat huonoille marjapaikoille kuulostaa aivan käsittämättömältä. Eikös ole yrittäjän etu, että marjaa tulee mahdollisimman paljon?
Yleissitovista työsopimuksista sen verran, että Tanskassa paikallinen sopiminen on tuonut keskimäärin 5% suuremmat palkat. Tanskan malli kuulostaa mutenkin paremmalta, kun työntekijöillä on huonompi irtisanomissuoja, mutta parempi työttömyysturva. Mutta juuri vasemmiston mustavalkoisen ajattelutavan takia tällainen ei onnistu Suomessa.
Harvan suomalaisen työntekijän tarvinnee ottaa lainaa päästäkseen työpaikalleen ja vielä harvemman lienee mahdoton maksaa sitä velkaa, koska ansiotaso on niin huono.