Palkatonta risusavottaa

Hallituksen ajama osallistava sosiaaliturva tuntuu saavan paljon kannatusta. Yhteistä kannattajille on, että he eivät ymmärrä työttömyydestä ja työttömistä yhtään mitään. Luultavasti he eivät koskaan ole edes tavanneet työtöntä. Heidän mielikuvissaan työtön on joko laiska sohvalla makaava vapaamatkustaja tai syrjäytynyt reppana, joka on saatava kiskottua ihmisten ilmoille. Elävä, tunteva ja ajetteleva ihminen hän ei ole.

Rauman sosiaaliturvajohtaja Antti Parpo on sosiaali- je terveysministeri Paula Risikon työrukkanen tässä osallistamisessa. Helsingin Sanomat kirjoittaa hänen kaavailuistaan näin:

”Ajatuksena on, että [työttömän tukea] rokotetaan, jos ei osallistu, ja palkitaan, jos osallistuu”, kuvaa Rauman sosiaaliturvajohtaja Antti Parpo.

Parpon ehdotuksessa työttömille tehtäisiin kotikunnassa osallistumissuunnitelma, jossa määritellään, millaiset työt hänelle sopivat. Myöhemmin työtön voisi valita sähköisestä tehtäväpankista suunnitelman mukaisia töitä. Velvoite olisi noin 1–2 tuntia päivässä, hahmottelee Parpo.

Hänen mukaansa kyse olisi käytännössä useimmiten avustavista tehtävistä: yrityksen keittiön siistimisestä, vanhustenhoidossa tai kotipalvelussa avustamisesta tai risusavotasta.

Tarkoitus on siis pakottaa ihmiset palkattomiin töihin kepillä ja porkkanalla. Keppinä on sosiaalietuuksien pienentäminen ja porkkanana niiden maksaminen täysimääräisenä. Koko ajatuksen ihan ääneen lausuttu lähtökohta on pakottaminen. Sitä ei edes kiistetä, mutta siitä puhutaan kauniisti osallistumisena yhteiskunnan toimintaan.

Vastuu sysättäisiin talousvaikeuksissa jo valmiiksi painiville kunnille. Kuntien pitäisi laatia jokaiselle työttömälle osallistumissuunnitelma, jossa kartoitettaisiin jokaisen sopivuus erilaisiin tehtäviin. Ilmeisesti kunnat myös joutuisivat ylläpitämään sähköistä tehtäväpankkia, josta työn voisi valita. Kukahan tämänkin tehtäväpankin ylläpitämisen maksaa?

Parpon mukaan työt olisivat ”avustavia tehtäviä” kuten yritysten keittiöiden siivoamista, vanhustenhoidossa tai kotipalvelussa avustamista ja risusavotassa työskentelyä. Ilmeisesti nämä eivät Parpon ja ministerin mielestä ole mitään oikeita töitä, vaan mukavaa pientä puuhastelua. Tässä samalla tuli lausuttua julki sekin, että palkatonta työvoimaa aiotaan antaa myös yrityksille.

Milloin yritysten keittiöiden siivoaminen, vanhustenhuolto, kotipalvelu ja risusavotta ovat lakanneet olemasta oikeita ja palkallisia töitä? Jostain oudosta syystä juuri tuo risusavotta pulpahtaa aina palkattoman työn suunnittelijoiden mieleen ensimmäiseksi. Tällaisia suustaan päästävät eivät taatusti ole koskaan olleet risusavotassa. Oikeastaan heidät itsensä pitäisi laittaa kokeilemaan sitä tai jotain muuta ehdottamaansa palkatonta pakkotyötä yhteiskunnan hyväksi.

Seuraavaksi varmaan esitetään katujen ja tienvarsien puhtaanapitoa. Koska kyseessä selvästi näyttää olevan rangaistuksen luonteinen työvelvollisuus, niin ehkä työttömät pitäisi vielä pukea selvästi erottuviin oransseihin haalareihin ja kahlehtia varoitukseksi muille.

Ihan selvästi tarkoitus on luoda ensin kahdet työmarkkinat, palkalliset ja palkattomat. Sitten vähennetään palkallisia töitä ja siirrytään kokonaan palkattomiin. Työnjohtajille maksetaan tietenkin palkkaa vanginvartijoiden tapaan. Näinä lomautusten ja irtisanomisten aikoina vielä toistaiseksi työssä olevat voivat miettiä tulevaisuudessa odottavaa palkatonta risusavottaa.

Ai niin, se syrjäytymisen mörkö. Sen nimen lausuminen oikeuttaa mitkä tahansa toimenpiteet. Orjuus on sinun hyväksesi, orja.

LISÄYS:

Aamulehden mukaan Raumalla Parpo on ohjeistanut tällä viikolla, että työttömiä otetaan vanhusten kotiavuksi siivoukseen. Se olisi Parpon mielestä mielekäs työtehtävä valtakunnallisestikin. Kun kunta ostaa palveluita, se voi edellyttää, että siihen sisältyy viisi prosenttia työttömän osallistavaa työtä.

Kunta siis maksaa siitä, että palveluntuottaja käyttää palkatonta työvoimaa. Kunta jopa edellyttää yritykseltä palkattoman työvoiman käyttöä. Miettikäämme tätä.