Näin se käy
Tv-uutisissa joku Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n johtaja kiisti pontevasti, että pitkälle valmisteltu suunnitelma koko terveydenhuollon uudistamiseksi olisi poliittinen tilaustyö. He eivät kuulemma sellaisia tee. Näin topakka kiistäminen pistää tietenkin epäilemään, että kyseessä on tilaustyö.
Kun toimittaja kysyi onko tarkoituksena yksityistää terveydenhoito, niin johtaja muuttui epävarmemmaksi kieltäessään tällaisen aikeen. Kuitenkin ilmiselvä tarkoitus näyttää olevan juuri yksityisten lääkärifirmojen päästäminen rahastamaan kuntia täysin esteettä.
THL:n suunnitelman mukaan asiakas saisi vapaasti valita julkisen ja yksityisen terveydenhoidon välillä. Tämä on tietenkin asiakkaan kannalta hyvä asia, mutta kuntien taloudelle tuhoisaa. Vuosikausia julkista terveydenhopitoa on kurjistettu ihan tarkoituksella ja samaan aikaan sen kelvottomuutta on toisteltu toistamasta päästyä. Yleinen asenne on, että julkiselle puolelle ei edes pääse ja jos pääsee, niin palvelu on huonoa.
Huonoa se joskus onkin. Lääkärit ovat vuosia paenneet joukolla terveyskeskuksista yksityisten palvelukseen. Samanaikaisesti suuret firmat ovat painostaneet kuntia ulkoistamaan terveyspalvelunsa ja monet ovat siihen olosuhteiden pakosta tai ihan omasta halustaan siirtyneetkin. Pienillä paikkakunnilla sitten ne jostain haalitut lääkärit saattavat olla jopa kielitaidottomia. Minä olen kerran istunut täysin ummikon nuoren hammaslääkärin tuolissa tutkittavana.
Mikä tässä THL:n esityksessä sitten on vialla? No maksaja tietenkin. Kun julkinen ja yksityinen ovat vapaasti valittavissa, niin moni valitsee yksityisen jo pelkästään vuosia kestäneen kurjistamis- ja parjauskampanjan takia. Maksajana on kuitenkin aina kunta silloin, kun kyse on lakisääteisestä terveydenhuollosta. Ei tarvinne muistuttaa mieliin minne jo nyt katoavat suurten terveydenhoitofirmojen kunnilta tahkoamat voitot.
Ihan samaa kuntien nitistämistä hallitus ajaa kaikilta suunnilta. Hallituksen piti kertoa mitä tehtäviä karsimalla kunnilta vaadittavat miljardisäästöt toteutetaan, mutta näin äkkiä tulee mieleeni vain kuntaministeri Henna Virkkusen esittämä paperisista potilastietojärjestelmistä luopuminen. Loput säästöt pitäisi kuntien keksiä itse ja ehdottaa tarvittavia lakimuutoksia. Hallitus ei niitä tunnu keksivän.
Paitsi olihan tämän päivän sanomalehti Karjalaisessa Virkkusen vastauksia lehden esittämiin kysymyksiin. Säästökohteiksi Virkkunen esitti kaikkia sellaisia tehtäviä, jotka yksityiset tai kolmas sektori voisivat hoitaa. Virkkunen jätti taas kertomatta, että eivät ne ilmaiseksi mitään hoida, vaan kuntien laihtuvista kukkaroista nekin rahat kaivetaan ihan entiseen malliin. Tai ei entiseen malliin, vaan rahaa tarvitaan enemmän. Yksityisen ja kolmannen sektorin on saatava toiminnastaan myös voittoa.
Muistelenpa taas ulkoa Milton Friedmanin oppeja. Se meni jotenkin nin, että kriisi -kuviteltu tai todellinen – avaa mahdollisuuksien ikkunan jota on käytettävä hyväksi. Nyt meillä on osin todellinen ja osin kuviteltu kriisi, joten se mahdollisuuksien ikkuna taitaa kiireistä päätellen olla jo reilusti auki.
Tämä hallitus taitaa sittenkin ennättää yksityistää koko julkisen sektorin veronmaksajien rahoilla Cayman-saarille.
Pienessä mittakaavassa samaa pelleilyä kuntien ulkoistamissa perintäpalveluissa. Intrum taitaa viedä reippaasti rahaa ulkomaille.
Esimerkkinä: 9 sentin korko-osuudesta viivästyneessä laskussa lähetetään asiakkaalle 20 euron hintainen uhkaus kaikilla herkuilla luottotietojen menetystä myöten. Samaan aikaan kyseisellä puulaakilla on tilillään asiakkaan maksamia YLImaksuja runsaat 30 euroa, mutta niide(kin) takaisinmaksamisesta veloitetaan erikseen 5 euroa.
Toistuessaan tämä kaava aiheuttaa sosiaaliturvaan asiakkuuksia, ja tällöin hinta on jokin ihan muu veronmaksajille.
Kannattiko julkisen sektorin säästö?
Timonen kertoo totuuden. Tätä voisi kaivaa hieman syvällisemminkin.