Näkemiin vaan, murut!

Blogit.fi lopettaa toimintansa 31.10., joten tämä on viimeinen blogimerkintäni ainakin tällä foorumilla. Vähään aikaan en kirjoita missään muuallakaan, koska olen oikeastaan huojentunut (vain) hiukan yllättävästä lopettamispäätöksestä. Eipähän ainakaan itse tarvinnut repäistä itseään irti tästä touhusta, joka alkoi sanomisen tarpeesta ja on reilun kolmen ja puolen vuoden aikana muodostunut ajoittaiseksi rasitteeksi.

Saatan avata uuden blogin joskus jossain muualla, mutta en ihan tänään enkä huomenna. Katsotaan miten sanomisen tarve patoutuu ja käykö se ylivoimaiseksi.

Koko tämä blogini katoaa bittiavaruuteen, joten jos haluatte tallentaa jotain, niin tehkää se ajoissa. Itselläni on kaikki tallessa parissakin eri paikassa, joten voin laiskuuttani julkaista joitain ajattomia juttuja uudelleen muokattuna tai sellaisenaan. Suurin osahan on päivän tai kaksi eläneitä ajankohtaisjuttuja, joita ei kukaan kaipaa. En edes itse.

Juttuja on kertynyt maaliskuusta 2010 lähtien 1 149. Kävijälaskurin asensin jouluna 2011, kun halusin tietää päivittäisiä lukijamääriä. Siihen aikaan teitä oli semmoiset 700 päivässä ja nyt pari tuhatta. Ennätys yksittäisellä tarinalla taitaa olla parinkymmenen tuhannen luokkaa. Kaikkiaan kävijöitä on joulun 2011 jälkeen ollut reilut 576 000. Kiitos teille kaikille lukemisesta ja palautteesta.

Se palaute on ollut enimmäkseen positiivista ja miellyttävää. Jokaisen bloggaajan riesana ovat tietysti ne, jotka lukevat blogeja vain haastaakseen riitaa tai sanoakseen kirjoittajaa rumaksi ja tyhmäksi. He saavat nyt etsiä muita rumia ja tyhmiä haukuttavakseen.

Erityisen iloinen olen siitä, että moni on sanonut saaneensa jutuistani ihan suoraa oppia toimimiseen työvoima- ja sosiaaliviranomaisten kanssa. Yksikin tekstieni avulla tai perusteella tehty menestynyt valitus on minulle melkeinpä henkilökohtainen voitto. Käyttämäni aika ei ole mennyt hukkaan.

En minä tässä tämän kummempaa testamenttia rupea tekemään. Sen verran neuvon, että ottakaa selvää oikeuksistanne ja puolustakaa niitä. Puolustakaa myös sananvapautta, mutta muistakaa lain määräämät rajoitteet. Ikävistäkin asioista voi puhua rikkomatta lakia.

Jos joku nettinäprääjä ihan välttämättä haluaa kaiken pysyvän näkyvillä jatkossakin, niin annan luvan siirtää koko höskän jonnekin helppokäyttöiseen ja ilmaiseen paikkaan. Salasanat ja käyttäjätunnukset vaadin tietenkin itselleni ja muutan ne välittömästi. Vaivanpalkkaa en maksa, mutta kiitoksen kyllä annan. Itse olen liian laiska siirto-operaatioon ja olen oikeasti sitä mieltä, että suurin osa jutuista on jo aikansa elänyt.

Mahdollisesti kiinnostuneille tiedoksi, että siirto ei onnistu täältä sisäkautta hallintapaneelista. Jos onnistuisi, niin olisin sen tehnyt itse jo pari vuotta sitten. Siksi on turha pyytää tämän blogin käyttäjätunnusta ja salasanaa.

Viiminen otsikko tuli mieleeni takavuosien suosikkisarjastani. Ja lopuksi palautan mieliin mistä kaikki alkoi maaliskuussa 2010: Lauman älykkyys.

Auf Wiedersehen, Pets!

Päivitys 23.10.2013

Tämä ol siis viimeinen varsinainen artikkelini blogit.fi:ssä. Täällä uudessa paikassa rupean julkaisemaan uusia juttuja kunhan ensin olen pitänyt lomaa kirjoittamisesta.