Valheita ja väärinkäsityksiä
Väärinkäsitykset ja jopa suoranaiset valheet leviävät uutisissa kuin tauti. Joskus tuntuu siltä, että toimittajat jättävät liian usein taustatyön tekemättä ja päästävät kritiikittä ääneen asiantuntijaksi itsensä tituleeraavan tai vaihtoehtoisesti jonkun jostain asiasta valittajan. Kansalaisen tehtäväksi jää sitten miettiä uutisen mahdollista totuusarvoa tai tuohtua suunnattomasti valittajan kokemasta vääryydestä.
Otetaanpa esimerkiksi kaksi eilistä uutista. A-studiossa keskusteltiin Talvivaaran kaivoksen tulevaisuudesta. Studiossa asiantuntijana oli Tuula Pohjola, joka edustaa Tuula Pohjola Consulting Oy:tä. Hän sanoi, että Talvivaaran bioliuotusprosessia ei voi pysäyttää, vaan sitä on käynnistämisen jälkeen jatkettava maksoi mitä maksoi.
Asiantuntija siis sanoi suunnilleen niin, että Talvivaaraan on rakennettu jonkinlainen helvetinkone, jota ei voi pysäyttää ilman että se räjähtää. Siksi valtion olisi pumpattava lisää rahaa tähän kaivokseen, joka tuottaa vain saastunutta vettä. Tämähän haiskahtaa jo kiristykseltä.
Asiantuntija puhui pötyä tai sitten Talvivaaran Pöyry Environment Oy:ltä tilaama varasuunnitelma kaivoksen sulkemiseksi on kelvoton. Tällainen varasuunnitelma nimittäin on viranomaisteen vaatimuksesta ollut olemassa jo kauan ja jo suunnitelman tiivistelmässä ensimmäisella sivulla on kerrottu bioliuotusprosessin pysäyttämisestä. Suunnitelma kokonaisuudessaan löytyy täältä.
Minä löysin sen netistä viidessä minuutissa, joten ammattitaitoisen toimittajan voisi kuvitella löytävän sen nopeammin.
Toinen uutisointi liittyy rikoslakiin.
Iltapäivälehti julkaisi eilen pari vuotta vanhan kuvan, jossa muutama perussuomalainen kansanedustaja poseerasi pikkujoulussa liivijengiläisiksi sanottujen miesten kanssa. Nämä puolestaan ovat perussuomalaisia paikallispoliitikkoja, vaikka esiintyvätkin kuvissa kasvot peitettyinä. Nyt ainakin Varkauden perussuomalaisten puheenjohtaja on antanut lakimiehen selvitettäväki mahdollisen tekijänoikeusrikkomuksen ja kunnianloukkauksen. Perusteluina on se, että kuvat on otettu sosiaalisesta mediasta ilman lupaa.
Samassa yhteydessä puhuttiin jopa, että kyseessä on kiihottaminen kansanryhmää vastaan.
Asiakkaan on turha haaskata rahojaan tällaiseen juttuun. Sosiaalisessa mediassa julkaistuja kuvia saa jakaa edelleen lähde mainiten ja sieltä voi laillisesti ottaa myös kuvakaappauksia. Olen aina ihmetellyt näitä kuviteltujen oikeuksiensa parkujia. Ensin he julkaisevat itse itsestään kuvia ja tarinoita kaikkien nähtäville ja sitten pahastuvat suunnattomasti, kun joku niitä näkee tai peräti jakaa edelleen. Kunnianloukkaus on tietenkin kiellettyä myös sosiaalisessa mediassa, mutta se onkin jo toinen juttu.
Kansanryhmää vastaan kiihottaminen tuntuu olevan valitettavan monen perussuomalaisen keppihevonen. Liian monella on sellainen käsitys, että puoleen jäsenten tai kannattajien arvosteleminen olisi kiihottamista kansanryhmää vastaan. Mikään poliittinen puolue ei kuitenkaan ole lain tarkoittama kansanryhmä, koska puoluekanta valitaan itse. Puolueeseen ei synnytä eikä jouduta vaikkapa onnettomuuden seurauksena.
Rikoslain 11 luvun 10 § sanoo näin:
Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yhdenkään puoleen jäsenyys ei perustu rotuun, ihonväriin, syntyperään, kansalliseen tai etniseen alkuperään eikä uskontoon tai siihen rinnastettavaan vakaumukseen. Minkään puolueen jäsenyys ei myöskään ole seksuaalista suuntautumista tai vammaisuutta.
Nykyisin lähdekritiikki ja uutisten totuuden arviointi jää yhä enemmän lukijan ja kuulijan vastuulle. En tiedä toimittajien kiirekö sitä teettää vai laiskuus, mutta tarkkana kannattaa aina olla.
Olen valitettavasti huomannut, että toimittajien työ on enemmänkin sitä, että uutiset ja artikkelit kirjoitetaan copypaste- tai mustatuntuu- periaatteella. Lähteitä ei tarkisteta syystä tai toisesta, eikä aina edes tarkisteta jutun todenmukaisuutta tai muita mahdollisia asioita, joiden julkituominen olisi tarpeellista, kuten mainitsemasi Taalvivaaran taustatieto.
Mutta luulen, että siihen saattaa vaikuttaa mainitsemasi kiire, mutta myös toimittajien laiskuus, osaamattomuus, tietynlainen tarkoitushakuisuus, mahdollisesti jopa mustamaalaus ja negatiivisen julkisuuden luominen joistakin asioista. Se on valitettavaa, kun harvalla ei ole aikaa ja mielenkiintoa etsiä niitä toisenlaisia argumentteja, eikä kaikilla ole edes siihen mahdollisuutta.
Se on valitettavaa, että lähes (?) kaikkia uutisia, juttuja ja artikkeleita mitä lukee tai kuulee, täytyy epäillä niiden todenmukaisuutta.
Eikö puolueen jäsenyys voi siis perustua vakaumukseen? Tuossa lainkohdassa ei sanota, että uskontoon tai siihen _rinnastettavaan_ vakaumukseen, vaan siinä mainitaan vakaumus yhtenä niistä perusteista, joilla ihmisiä ei saa uhata, panetella tai solvata. Mielestäni tuota lain kohtaa olisi ehdottomasti muutettava ja jätettävä vakaumus ja uskonto siitä pois.